Viikonlopun vuorosanojen top 4

Jos tiivistäisin menneen viikonlopun neljään päähän soimaan jääneeseen repliikkiin, niin ne olisivat kronologisessa järjestyksessä seuraavat:

”Olet laihtunut ja kasvanut pituutta!”

Kävin piipahtamassa entisellä työpaikallani, ja tapaamieni kollegoiden mielestä olen sekä laihtunut ja pidentynyt (hyvin epätodennäköistä, mutta kai se tässä hullussa maailmassa mahdollista on). Toisaalta osa ei huomannut ylipäänsä minun kahvihuoneessa istumisessa mitään outoa, vaan vasta erikseen huomatettuna havahtuivat sanomaan että "ai, sä oot tullu käymään Moskovasta, en tajunnut että sä et kuulukaan enää kuvaan!".

"En oo!"

Veera oli viikonlopun kielteisellä päällä ja kiisti iloisesti hymyillen olevansa mitään. Veera ei ole hevonen, ei juntti, ei Veera, ei hölmö saati viisas eikä edes kolmasti kaiken kiistävä Juudas. Veera ei ole mitään, ja tätä lukiessaan kieltäisi senkin: "en oo!"

"Ei saa ottaa kädestä!"

Luulisi että ajatus alkaisi upota metrinmittojen päähän kun sitä toistaa noin 23 kertaa päivässä kolmena päivänä peräkkäin. Mutta ei. Myös hokemat "älä hyppää", "tule pois sieltä", "älä auo sitä pakastimen ovea" ja "varokaa ettei Veera jää alle" tarttuvat yhtä huonosti kolmivuotiaiden teflonpäihin.

"Maailma olisi paljon parempi jos kaikki olisivat sellaisia kuin minä."

Lause joka asiayhteydestä irrotettuna kuulostaa egoistisemmalta kuin eko-keskustelun lomassa. Ja paljon hauskemmalta.

Hetsku, jonka pitäisi töissä opetella sanomaan "ei se tänään onnistu", "älä soita tästä asiasta enää" ja "se ei oikeastaan kuulu mun hommiin". Nooh, kolme työpäivää lomaan.