17.10.08

A night in Moscow

Vaikka mikään juttu ei ole niin hauska myöhemmin toistettuna, aion silti kertoa mitä kuulin torstaiaamuna. Se kerrottiin erityisen hauskasti, naama peruslukemilla, taitavan tarinankertojan tavoin. Yritän nyt muistaa kaikki yksityiskohdat.

Taustaa: Anonyymi kollega Helsingistä, kutsutaan häntä tässä vaikka Samiksi, on tullut viikoksi Moskovaan työmatkalle. Sami on ensimmäistä kertaa Moskovassa eikä osaa venäjää. Vaikka töitä on paljon, jalkapallofania kiinnostaa tietysti Moskovassa pelattava Venäjä-Suomi-jalkapallo-ottelu. Näyttää vaan siltä, että Lokomotivin stadion on myyty täyteen jo.

Niin kuin Venäjällä usein käy, lippu kuitenkin järjestyy. Venäjällä toimivan suomalaisyrityksen myyntiedustajan, kutsutaan häntä tässä vaikka Pekaksi, oli tarkoitus viedä otteluun venäläinen asiakas ja tulkki keskusteluja varten, mutta tulkkia ei saatukaan paikalle. Ummikko työmatkalainen Sami kelpuutetaan tulkin tilalle.

Pekka ja Sami lähtevät keskustasta metrolla kohti juna-asemaa, jonne on tilattu taksifirmasta auto kuljettajineen loppumatkaa varten. Pekka on käyttänyt firmaa aiemminkin. Yleensä firmasta on tilattu "joku renaultti", mutta kun nyt otetaan tärkeä asiakaskin matkaan, on tilattu firman kallein auto, Ford Focus. Juna-asemalla Pekkaa ja Samia on vastassa kuljettaja, kutsutaan häntä tässä vaikka Romanksi - ja Lada Samara. Eikä mikään uusi sellainen. Veloitus tietysti kalleimman auton mukaan. Sami saa näytteen kuinka puhelimessa haukutaan taksifirmaa naama punaisena venäjäksi ja englanniksi. Natasha, you fucked me up!

Samaralla kuitenkin lähdetään kohti vieraan asuntoa. Roman ajaa naama peruslukemilla Pekan sadatellessa vieressä, ja pysähtyy välillä kysymään ajo-ohjeita vastaantulevilta autoilijoilta. Sami istuu takapenkillä polvet suussa.

Kaarretaan asiakkaan, kutsutaan häntä tässä vaikka Vladimiriksi, kotipihaan. Vladimir toteaa Samaran nähdessään ettei hän tuon auton kyytiin lähde, mennään hänen japanilaisautolla. Sovitaan että Roman ajaa Samaralla perässä stadionille. Sami ei ymmärrä miksi, mutta myöhemmin toteaa tämän hyväksi ratkaisuksi.

Stadionille saavutaan hyvissä ajoin ja Vladimirin autokin saadaan parkkiin. Ennen sisäänpääsyä Samin, Pekan ja Vladimirin täytyy jäädä ruuhkaisen tien varteen bongaamaan Romanin vihreää  Samaraa, sillä otteluliput ovat jääneet Romanille. Kännykkä ei jostain syystä toimi. Samilta alkaa mennä usko siihen, että näkisi ottelua ollenkaan.

Puolen tunnin odottelun jälkeen Roman tulee vastaan kuin sattumalta, hän on lähtenyt kävellen haeskelemaan seuruetta jätettyään Samaran parkkiin jonkun kerrostalon pihaan. Miehet nappaavat liput ja pääsevät paikoillensa muiden katsojien varpaita talloen muutama minuutti ottelun alkamisen jälkeen. "En ymmärrä mitä peräämme huudettiin, mutta epäilemättä ne olivat kirosanoja", Sami kertoo.

Ottelun edetessä kiukkuset kirosanat muuttuvat nauruksi. Suomi tekee ottelussa kaksi maalia, mutta häviää Venäjälle 3-0. Miten tämä on mahdollista?

Ottelun jälkeen on tarkoitus mennä syömään. Pekka on varannut pöydän jostain keskustan ravintolasta, mutta Vladimirin mielestä se on liian kaukana. Niinpä illalliselle mennään Vladimirin kotiin, jonne vaimo on herätetty paistamaan leivitettyä kalaa. Juodaan paljon konjakkia ja keskustellaan. Ummikkona maahan puoli vuotta sitten muuttanut Pekka yrittää keskustella Vladimirin kanssa venäjäksi, mutta välillä Vladimir selittää innokkaasti asiaansa myös Samille. Sami nyökyttelee da, da, ja toivoo ettei tule luvanneeksi ymmärtämättään sieluaan minnekään.

Jälkiruuaksi tarjotaan konvehteja. Sami aikoo jättää konvehdit pöytään, mutta Pekka huomauttaa että se on loukkaavaa, ne on otettava mukaan. Sami tekee työtä käskettyä ja tunkee konvehdit taskuun. Tarina ei sitä kerro, mutta epäilen että kyseessä on luumuja, jotka on kuorrutettu suklaalla.

Kotimatka sujuu kommelluksitta. Sami pääsee hyvin yöpaikkaansa ja aamulla töihin. Töissä kollega, kutsutaan häntä tässä nyt vaikka Hetskuksi, kysyy ohimennen että miten matsireissu meni. Sami vastaan että joo, ihan kivasti. Ja aloittaa tarinansa.

Hetsku, joka ajattelee että tätä kaikkea ei olisi voinut kukaan muu kuin sattuma järjestää. Täydellinen setti venäläistä meininkiä!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hulvaton tarina, jonka ansiosta nauroin makeasti maanantai aamuna kello 10:58.