Jotkut jutut vaan kolahtaa just hermoon. Kun on sopivasti väsynyt, hermostunut, nälkäinen ja vähän hysteerinenkin. Tää tuli tänään just siihen koloon, mua nauratti niin että sattui, olisin halunut lopettaa nauramisen. Yskin suusta omenaa lattialle ja vesi valui silmistä, enkä hetkeen ollut varma nauroinko vai itkinkö.
No, tämän esipuheen jälkeen tää ei tietenkään muita naurata yhtä paljon, mutta ehkä hymyilyttää. Varsinkin jos tuntee tyypit.
Sain tänään sähköpostia siskoltani SannaPi:lta:
"Emilio ja Oskari oli tänään hammaslääkärissä, semmoset nuoret opiskelijaneidit tutki niitten suita.
No, Oskari oli sen toisen neitin käsittelyssä ja mä kuuntelin sivukorvalla kun ne täytti semmosta hampaiden hoito -kaavaketta ja siinä kysyttiin kaikkee "kuinka usein syöt karkkia, kuinka usein peset hampaita" etc.
Sit lopuks se opiskelija kysyi "onko vielä jotakin joka jäi mietityttämään",
niin Oskari sanoi: "Joo, meidän kissa"
opiskelija: "Ai sen kissan hampaat"
Oskari: "Ei kun vaan se kissa."
Hetsku. Ja se kissa on tietysti Inkeri.
2 kommenttia:
Nyt täytyy sanoa, että täällä päässä kolahti jo unohtamani, mutta blogilinkin takaa uudelleen löytämäni Moskova-runo. Vesi valui silmistä, yritin pinnistellä säe kerrallaan runoa ääneen Panulle, mutta en hirnumiselta ja hihitykseltä pystynyt. "Kotiin päästyäsi syö turkin alta silliä/ ja lumi pihalta suolalla kolaa" on kyllä niin mahtava säepari että melkein suosittelisin uranvaihtoa ja runoiluun keskittymistä. Ps. Ostin äsken huuto.netistä tuplamatkarattaat ja perustelin ostosta Amerikanmatkatarpeilla.
Juuri tällä hetkellä runoilijaksi heittäytyminen kuulostaa varsin viehättävältä vaihtoehdolta. Toimintasuunnitelmat, budjetit, järjestelmän käyttöönnottaminen tai viikkopalaveri operaattorin kanssa ei varmaankaan kuulu runoilijan duuniin. Ahhhhh!
Hyvä tuplamatkarattaat! Mikäs se olikaan se teidän aikataulu matkalle?
Lähetä kommentti