Kaikki muu onkin ärsyttävän epävarmaa. Muun muassa se, että onko tyypillä kaikki siellä kunnossa.
Ensimmäiset kuukaudet varauduin pahimpaan. Sitten ylitettiin erilaisia rajapyykkejä ja käytiin kokeissa, joissa todettiin että kaikki on normaalia tai jopa täydellistä - amerikkalaiset lääkärit, you know. Sitten maha alkoi kasvamaan huomattaviin mittoihin ja se alkoi liikkumaankin. Kaikki näyttää siis hyvältä. Mutta kun se ei liiku aina ja samalla tavalla! Milloin se liikkui viimeksi? Miksi se nyt potkii näin vähän, yleensä illalla enempi? Onko se siellä jotenkin heikkona?
Voi elämä. Eikä se lie tästä helpommaksi muutu, vaikka se silloin huhtikuun lopulla syntyisikin kaikki elimet ja raajat paikallaan.
Tervetuloa uudet perheenjäsenemme, vauva ja Jatkuva Huoli!
Kuvasta on rajattu kaksi päätä pois koska a) mun mahaa tässä olikin tarkoitus esitellä b) kumpikaan meistä ei näytä kuvassa erityisen älykkäältä ja c) emme välitä siitä julkisuudesta, jonka saisimme jos naamamme näkyisi tässä supersuositussa blogissa.
Hetsku, joka on kuvassa keskellä. Tai hellan ja MikkoMikon välissä, niin kuin kuvaa myös tulkittiin.
PS. Emme vielä ole julkistaneet asiaa Facebookissa, tekisimme sen mieluusti itse. Media ja ihmispiiri kerrallaan.

8 kommenttia:
Jee! Wau! Onnee!
t.Pupumäkeläiset
Kiitos ja jee pupulaisille!
Heta! Sää yllätit mut taas! Eli onnittelut! T. Neea
Neea-Petteri, sä yllätit mut vieläkin lukemalla mun blogia vaikka oon laiminlyönyt sitä pitkään. Kiitos onnitteluista! Hetsku, joka on just nyt liian laiska kirjautuakseen sisään.
Kuvateksti on ihan paras. Ja uutisenne kanssa. Onnea!!
Kiitos Laura!
Voi apua!!! Harvoin suu loksahtaa auki ihan kirjaimellisesti ja ihan aikuisten oikeesti! Siis aivan mahtava uutinen! Ja onnea loppuodotukselle ja myös isosti onnea kaiken uuden kanssa!
t. SannaPe
Kiitos, olo on hyvinkin onnellinen kun se on koko ajan ollut ihan hyväkin. Nyt vielä tyyppi potkii niin että tuntuu yhtäaikaa ihmeelliseltä ja todelliselta. Hämmentävää. Hetsku taas kännyKästä
Lähetä kommentti