Saat naisen kyyneliin

Tämä viikko on ollut rankka. Ihan turhaan. En kehtaa näin puolijulkisesti edes kertoa mitä hävyttömyyksiä mulle työnantajan taholta on ehdotettu, mutta uskokaa kun kerron: törkeyksiä. Jos nyt en normaalistikaan pysy koolina kun koen että minua kohdellaan epäreilusti, niin tässä tilassa en ole siinä onnistunut senkään vertaa. Päässä alkoi raksuttamaan inhottavat ajatukset. Yritin soittaa MikkoMikolle, mutta en saanut heti kiinni. Pystyin pidättelemään siihen asti kunnes kerroin asiasta ensimmäiselle empaattiselle kollegalle, sitten tietenkin pillahdin itkuun. Rauhotuin hänen järkipuheistaan hetkeksi, sitten MikkoMikko soitti takaisin. Oli pakko aloittaa puhelu sanomalla että kaikki on okei (siis mulla ja vauvalla) - ja sitten parkua.

Uskon että järki kumminkin voittaa ja kokemani vääryys kumotaan. Ällös siis huolestu siellä, olen saanut täältä vahvan tuen taisteluun jos siihen asti tarvitsee mennä.

On sitä paitsi kivempi keskittyä kivoihin asioihin: äitiyspakkaus tavoitti meidät tiistaina. Uskalsin ensin vain raottaa sitä ettei taas olisi tarvinnut julkisella paikalla pillittää. Kotona tutkimme koko laatikon MikkoMikon kanssa. Kyyneleet eivät olleet kaukana. Kattokaa nyt mitkä sukkahousut!

Vieressä kaverin puhelin antamassa mittakaavaa. Housut näyttävät siltä kun niitä olisi jo ehkä vähän käytetty, mutta värivirhe on vain kuvassa, kyllä ne ihan puhtaan luonnonvalkoiset on. Ja niin söpöt että tekisi mieli laittaa käsilaukkuun ja kaivaa aina esille kun maailma kaltoin kohtelee.

Hetsku, housu, sukkahousu.