Löysin Bloggerin luonnoskansiosta tämän tekstin alun. Koska olen viime aikoina (eli vuosina) kirjoittanut niin vähän, päätin julkaista tämän nyt tässä. Varsinkin kun teksti käsittelee lempiaihettani, nukkumista. Tämä on luonnosteltu joskus kesäkuussa 2011.
Kun ottaa puolessatoista vuorokaudessa aikaa kiinni seitsemän tuntia, vanhenee noin neljä viikkoa.
Ensin sain kuningasjatuksen: Herään ennen lähtöä tosi aikaisin, jotta siirtyisin edes vähän kohti Suomen aikavyöhykettä. Ensin kuudelta, sitten viideltä. Olin siis jo ennen lähtöä superväsynyt. Se oli tavoitekin, jotta saisin nukuttua lentokoneessa edes hiukan.
Lento Washingtonista Reykjavikiin lähtee puolitoista tuntia myöhässä Islannin lentokenttähenkilöstön lakon vuoksi. Myöhästyminenkin tuntuu hyvältä: ehkä saan nukuttua paremmin, kun on Washingtonin yö. Joten kuten nukunkin, ehkä kaksi-kolme tuntia.
Reykjavikiin saavumme paikallista aikaa ennen yhdeksää, Washingtonissa kello on neljä tuntia vähemmän. Harhailemme väsyneenä lentokentällä, joka ei ole iso tai monimutkainen. Onneksi Islanti on pieni maa, jossa käy paljon turisteja. Kaikki on mietitty valmiiksi, ja Pohjoismaissa kun ollaan, kaikki vielä toimii. Lentokentältä lähtee bussi suoraan geotermiseen kylpylään. Matkalaukut narikkaan ja veteen likoamaan. Virkistymme ja uudistumme. Sitten bussi Reykjavikiin, bussi vie suoraan majatalon ovelle.
Alkaa sinnittely väsymyksen kanssa. Ei nukkumaan, vaan Reykjavikin keskustaan. On nälkä ja väsyttää. Sämpylän syötyämme menemme turisti-infoon tilaamaan bussikuljetusta lentokentälle seuraavaksi aamuksi. Jatkolennon Suomeen pitäisi lähteä ennen kahdeksaa aamulla. Pyydämme virkailijaa tarkistamaan, vieläkö lakko vaikuttaa sunnuntain lentoihin. "Helsingin-kone on hajonnut, joten lentonne lähtee vasta aikaisintaan klo 17.20". Ei hullumpaa. Voimme nukkua pitkään ja katsella Reykjavikia vielä sunnuntainakin.
Käymme vielä sushilla. Sitten voimat loppuvat. Pakko mennä nukkumaan, vaikka kello on Islannissa vasta vähän yli kuusi illalla. Heräämme kolmen tunnin unien jälkeen tokkuraisina. Jatkaako unia koko yö, vai käydäkö käppäilemässä kaupungilla?
Siihen luonnos loppui. Mutta muistan päivän melko hyvin, joten kerrotaan se loppukin niin ei jää kaivelemaan: siinähän kävi niin että herättyämme noilta päiväunilta (jotka eivät ihan kelpaa esiuniksi) lähdimme vielä jaloittelemaan kylille ja varmistimme samalla että mikähän mahtaisi olla lennon arvioitu lähtöaika nyt. No, nyt paljastuikin että päivällä virkailija oli saanut tilannetietonsa koskien tämän päivän lentoa, mutta meidän seuraavan päivän lento lähtisi aikataulussaan aamunkoitteessa. Siis aikainen herätys edessä. Ja me onnettomat oltiin sekoitettu unirytmi kolmen tunnin päikkäreillä.
No, Suomeen päästiin ja oltiin unirytmissä sekaisin kuin seinäkellot monta päivää.
Hetsku, joka ei ehkä oppinut tästä keissistä muuta kuin että nuku aina kun voit (mutta älä kolmen tunnin päikkäreitä väärään aikaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti