Tällä hetkellä Amalian aktiviteetteja ovat:
- Raakkuminen
Vaikka haluaisin, sitä ei voi kauniimmaksi kuvailla. Se ei ole kiljahtelua eikä huudahtelua. Se ei ole myöskään itkua eikä suoraa huutoa. Se on raakkumista. Se voi tarkoittaa nälkää tai väsymystä, mutta se tarkoittaa myös sitä että on tylsää. Kun olemme pitkään kaksin kotona, raakunta alkaa. Ulkona Amppu on yleensä ihan hiljaa, samoin jos meillä on vieraita ja säpinää. Mutta kun ulkona on taas, lyhyen tauon jälkeen, +34c ja kosteusprosentti tapissa niin kovin pitkäksi aikaa ei ilmastoinnin ulottumattomissa voi olla.
- Alahuulen imeskely
Amalia on muutenkin muuttunut ilmeikkäämmäksi. Tunteet ja niiden mukana ilmeet vaihtuvat sekunneissa laidasta laitaan. Hellyttävintä on ehkä se, kun huulet kääntyvät oikeasti alaspäin ja hän pillahtaa itkuun.
- Kääntyily
Amppu kääntyi ensimmäisen kerran selältä vatsalleen 12. elokuuta. Yritimme kannustaa häntä toistoon monena päivänä jotta MikkoMikkokin näkisi suorituksen, mutta eihän kukko käskien laula. Vajaa viikkoa myöhemmin, sunnuntaina, Amppu sitten pyörähteli useammankin kerran ja sai jopa alle jääneet kädet tueksensa. Nyt hän puskee kyljelleen joka tilanteessa ja nukkuu päiväunia silloin tällöin kyljellään.
- Tarttuilu
Suomen-loman jälkeen Amalia on ruvennut selvästi tietoisemmin tarttumaan esineisiin. Koccylta saatu kirahvi ja Laurakaisan perheeltä saatu pehmokirja pyörivät kädessä (ja suussa). Amppu auttaa vaipanvaihdossa pitämällä itse jaloistaan kiinni. Varpaat eivät ole vielä menneet suuhun, mutta kauan ei siihenkään varmaan mene.
Hetskun aktiviteetteja on näiden lomassa olleet muun muassa viihdyttäminen monin eri keinoin (esimerkiksi epävireisesti lauleskelemalla, ympäriinsä kanniskelemalla), kuolan pyyhkiminen leuasta ja väsähtäneen käännynnäisen palauttaminen selälleen. Sekä tietysti vaipanvaihto, joka Ampun avusta huolimatta käy hankalammaksi sitä mukaa kun potilas pyörii enemmän.
Vaan on tässä ehditty muutakin, nyt muun muassa kehuskelemaan: Kävimme tänään juoksulenkillä! Toista kertaa jo tällä viikolla! Kuljimme perinteistä lenkkiämme (reilu 5km) pitkin Amppu kaverilta lainatuissa juoksurattaissa. Jyrkimmät ylämäet pitää kävellä ja syke on korkeammalla kuin hyvinä aikoina, mutta pääosin lenkit ollaan silti juostu. En olisi uskonut että yli vuoden tauon ja yhden raskauden ja synnytyksen jälkeen jaksaisin niinkin pitkään juosta. Ou jee!
Hetsku, joka menee nyt harrastamaan koko perheen yhteistä aktiviteettia eli nukkumista. Ou jee2!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti