Olen ollut Amaliasta erossa pidemmän aikaa (eli yli tunnin) yhteensä viisi kertaa.
- Kun saavuin ravintolaan, jossa kokoontuivat suomalaisen muskarin äidit illalliselle, sain pienehköt aplodit. Paikallaolleet kaksi äitiä arvelivat etten malttaisi tulla. Amalia oli reilun kuukauden vanha. Ei ollut outoa olla ulkona ilman häntä, en tarkastanut puhelintani hermostuneesti vähän väliä, mutta en kokenut ulkoilureissua mitenkään erityisen vapauttavaksikaan. Oli mukavaa lähteä, mutta erityisen mukava palata kotiin.
- Synnytyksen jälkitarkastuksessa lääkäri kehotti menemään jonnekin jäätelölle kun olin päässyt ulos ilman vauvaa. Menin seuraavalla mahdollisella bussilla takaisin kotiin.
- Teatterireissulla olin Amalian ollessa kaksi kuukautta vanha. Ramppasin ulkona siis jatkuvasti ilman Amppulaista!
- Elokuun alussa kävimme SannaPin kanssa Aili-mökillämme tsekkaamassa paikat nimiäisiä varten. Vaikka oli helpompi lähteä ilman häntä, piti tietysti varautua poissaoloon pumppaamalla Amalialle eväitä valmiiksi. Kesässä parhainta on se että voi vaan kävellä ulos, hetken mielijohteesta, vaikka keskellä yötä, ilman valmistautumista, ilman kääriytymistä moneen kerrokseen. Äitiyden ekoina vuosina ei mihinkään lähdetä noin vaan.
- Viime viikolla kävin uimassa lähiuimahallissa. Treffasimme töistäpalaavan MikkoMikon kanssa uimahallilla, sillä illat on nykyään tiiviin ruokailun aikaa joten väliajat pitää käyttää tehokkaasti. Syötin Ampun hallin aulassa. Vesijuoksin reilun puoli tuntia, löhösin porealtaassa vajaan vartin. Nopeasti suihkuun, vaatteet päälle, viesti että kotiinpäin ollaan jo tulossa. Sain takaisin viestin että maito ei maistu pullosta mutta viihde onneksi uppoaa. Kun avasin oven, ei kuulunut itkua, vaan po-po-po-poing-poing-po-po-poing. Amalia tykkäää Solistiyhtye Suomen ja Lapinlahden Lintujen lisäksi Irwinistä.
Vaikka olen mielestäni päässyt ulkoilemaan itsenäisesti ihan riittävästi, olemme kiistatta olleet Ampun kanssa yhdessä aika tiiviisti viimeisen vuoden ajan. Kun MikkoMikko tulee töistä, olen mieluusti antamassa Amaliaa hänen hoteisiinsa. Mutta kun hän illalla nukahtaa, minulle iskee jo ikävä. Voi kun se kohta jo heräisi syömään.
Ja sehän herää.
Hetsku, itse nukahtamaisillaan koneen ääreen. Mars nukkumaan! Ja Venus kans! (Ehhehee...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti