Finnladies - Valkyries 9-4!
HetsQ, joka haluaa vielä korostaa että nyt siis kaadettiin ennakolta kovin vastus, viime vuoden mestari.
14.1.09
Kahina kalapuikosta ja paljon asiaa hammaslääkäristä
Aamuani ilahdutti uutinen vantaalaisessa koulussa sattuneesta kalapuikkokahinasta, jota selvittelemään tarvittiin poliisia. Uutista lukiessani olin myös hämmästynyt: eikö nykykoululaiset saa kuin kolme kalapuikkoa? Sehän on väärin! Muistan että Jämsänkosken (jota ei enää ole) Keskuskoululla (jota ei enää ole) tehtiin ennätyksiä syömällä toistakymmentä puikkoa. Toisaalta se olikin sitä aikaa kun koulusta sai myös välipalaa, joka oli raakaa lanttua melkein aina.
Eilin olin tarmokas työläinen, jopa niin energinen että harmittelin ajan nopeaa kulkua - aika loppuu töissä kesken. Kuulostaa uskomattomalta?
Tarmon puuskassani sain myös varattua itselleni hammaslääkärin. En kammoa hammaslääkäriä, mutta jostain syystä ajan varaaminen vastaanotolle on vaikeaa. (Se on varmaan kaikista ihan uskottavaa.) Kun joulun jälkeen Moskovassa hammaslankaillessa hampaasta irtosi pala, päätin kuitenkin tarttua itsäni niskasta ja sitten myös luuriin (ja tein sen siis noin kaksi viikkoa myöhemmin eli eilen).
Summanmutikassa soitin ensimmäiseen löytyvään hammaslääkärikeskukseen Lahteen. (Onhan Moskovassakin yhtä hyviä ja ainakin yhtä kalliita hammaslääkäreitä, mutta ajanvarauskynnys suomalaiselle lääkärille on kuitenkin matalammalla.)
"Haluan ajan tammikuun viimeiselle perjantaille, ja mielellään reuna-ajan jotta kaikki mahdollinen ehditään tekemään yhdellä kerralla, asun nimittäin ulkomailla." Kerroin hampaasta irronneesta palasta ja vakuutin ettei se akuutisti vaivaa. Selitin osoitetta ja puhelinnumeroa pitkän kaavan kautta: en vastaa suomalaiseen numerooni kuin Suomessa, mutta tekstiviestejä siihen voi lähettää; postiosoitteeni on Suomessa mutta en siis asu siellä, kuulun kuitenkin suomalaisen sairausvakuutuksen piiriin. Lopulta ajanvarauksen nainen löysi ajan. "Perjantaina 30. tammikuuta kello 13:45, hammaslääkäri Eevapäläpälä."
Olen tyytyväinen ensiksi itseeni, ja toiseksi siihen, että aika löytyi minulle juuri passelisti. Pitkäksi venähtäneen puhelun päätteeksi ajanvarauksen nainen toisti: "siis perjantaina 30. tammikuuta kello 13:45, hammaslääkäri Eevapäläpälä". En enää viitsinyt jankuttaa että mikä sen lääkärin nimi oikein on, voisinhan kuuklata sen sen, vaikka eihän sillä nimelläkään nyt niin väliä ole, pääasia että aika on varattu.
Nimi löytyy nettisivuilta, ja hammaslääkärin esittelykin: erikoistunut pelkopotilaiden hammashoitoon.
HetsQ, joka miettii että pitäisikö vielä soittaa ja selittää että emmää hammaslääkäriä pelkää, olen vain saamaton ja asun ulkomailla.
Eilin olin tarmokas työläinen, jopa niin energinen että harmittelin ajan nopeaa kulkua - aika loppuu töissä kesken. Kuulostaa uskomattomalta?
Tarmon puuskassani sain myös varattua itselleni hammaslääkärin. En kammoa hammaslääkäriä, mutta jostain syystä ajan varaaminen vastaanotolle on vaikeaa. (Se on varmaan kaikista ihan uskottavaa.) Kun joulun jälkeen Moskovassa hammaslankaillessa hampaasta irtosi pala, päätin kuitenkin tarttua itsäni niskasta ja sitten myös luuriin (ja tein sen siis noin kaksi viikkoa myöhemmin eli eilen).
Summanmutikassa soitin ensimmäiseen löytyvään hammaslääkärikeskukseen Lahteen. (Onhan Moskovassakin yhtä hyviä ja ainakin yhtä kalliita hammaslääkäreitä, mutta ajanvarauskynnys suomalaiselle lääkärille on kuitenkin matalammalla.)
"Haluan ajan tammikuun viimeiselle perjantaille, ja mielellään reuna-ajan jotta kaikki mahdollinen ehditään tekemään yhdellä kerralla, asun nimittäin ulkomailla." Kerroin hampaasta irronneesta palasta ja vakuutin ettei se akuutisti vaivaa. Selitin osoitetta ja puhelinnumeroa pitkän kaavan kautta: en vastaa suomalaiseen numerooni kuin Suomessa, mutta tekstiviestejä siihen voi lähettää; postiosoitteeni on Suomessa mutta en siis asu siellä, kuulun kuitenkin suomalaisen sairausvakuutuksen piiriin. Lopulta ajanvarauksen nainen löysi ajan. "Perjantaina 30. tammikuuta kello 13:45, hammaslääkäri Eevapäläpälä."
Olen tyytyväinen ensiksi itseeni, ja toiseksi siihen, että aika löytyi minulle juuri passelisti. Pitkäksi venähtäneen puhelun päätteeksi ajanvarauksen nainen toisti: "siis perjantaina 30. tammikuuta kello 13:45, hammaslääkäri Eevapäläpälä". En enää viitsinyt jankuttaa että mikä sen lääkärin nimi oikein on, voisinhan kuuklata sen sen, vaikka eihän sillä nimelläkään nyt niin väliä ole, pääasia että aika on varattu.
Nimi löytyy nettisivuilta, ja hammaslääkärin esittelykin: erikoistunut pelkopotilaiden hammashoitoon.
HetsQ, joka miettii että pitäisikö vielä soittaa ja selittää että emmää hammaslääkäriä pelkää, olen vain saamaton ja asun ulkomailla.
11.1.09
Uutisia Moskovasta
Voi herramunkaad. Kuinkahan niiden ydinaseiden kanssa sitten?
HS: Juopuneen savuke uhkasi polttaa taidemuseon Moskovassa
HetsQ, joka on onneks Tretjiksessä kerran jo käyny.
Se on täällä taas: luutapallo!
Koska säiden salliessa seuraavat viisi viikkoa puhun vain luutapallosta, lienee ihan hyvä antaa siellä luutapalloilun katveessa kulkeville lyhyt oppimäärä aiheesta.
Vuosi sitten esittelin luutapalloa että se on vähän kuin jääkiekkoa mutta ei sinnepäinkään. Samat esittelyt pätevät vaikka vuosi on taas vaihtunut uuteen ja sääntöjäkin on vähän tuunattu. Kolme 20 minuutin erää vuoroin juoksemme, vuoroin liukastelemme jäällä, kumarrumme tai polvistumme lyömään luudasta teipatulla liian lyhyellä mailalla Disney-palloa, lyömme ohi, kiroilemme, emme päästä maaleja, hikoilemme, teemme itse maaleja, maistamme veren suussa - ja lopulta voitamme. Ihan lopulta mestaruuden. Se on Finnladiesien strategia.
Tänään pääsimme ottamaan tuntumaa jäähän harjoitusmielessä. Hihkuimme riemusta kuin tokaluokkalaiset kun kello soittaa välitunnille. Tai jos nykyajan lapset ei enää hihku riemusta vaan kohauttaa hartioitaan että ihan sama, niin sitten samalla lailla kuin lehmät intoilee kun ne talven jälkeen pääsee pihalle. Tai jos ne ei enää pääse pihalle, niin samalla lailla kun toimittajat innostuu kun Niinistön Sale menee naimisiin. Että jee jee!
Tässä muutama kuva täynnä riemua ja selitystä.
Varusteurheilua, manasi kassiaan roudannut Tarja. Suoja-välineistöön kuuluvat polvi- ja kyynärpääsuojat sekä kypärä. Iso takamus on myös eduksi, mutta kuvan naisilla ei sellaisia valitettavasti ole.
Jalkaan pehmeät kengät, kuin toffelit. Alla kumia ettei ihan niin pahasti luikastuttaisi.
Toriluudista teipataan napakka mailan muotoinen töppö. Pelivälineenä Disney-pallo.
Ja jos Disney-palloja ei löydy mistään Moskovan kaupasta, ostetaan liikaa pomppivia bulldog-palloja.
Pelit pelataan Saksan lähetystön jäädetetyllä tenniskentällä, jolla kello on aina varttia vaille viisi.
Alkulämmin saadaan kolaamalla kenttä. Pelatessa saa loppulämpimän monen tunnin tarpeisiin.
Sitten pelaamaan!
...ja kaatumaan.
Ja koska pelissäkin on taukoja, tarvitsee niitäkin harjoitella.
Ja sitten taas lyödään!
...ja sitten taas ollaan kumollaan.
Joskus joku palloista menee maaliinkin.
Lopuksi tärkein osuus eli harjoituskokoonpanosta kuva huudon kera. Vasemmalta oikealle Tarja, Päivi, Tanja, Heli, Mari, Marja, Johanna, Pirjo ja Hetsku.
Kotiin mennä reittitaksilla eli marsulla. Muistikohan Pirjo venytellä ennenkuin nukahti?
***
Ja jos tämä ei selittänyt tarpeeksi, niin googlasin valmiiksi teillä vielä lisämatskua.
Wikipedia Moskovan luutapallosta (Kanadassa pelataan sukulaista mutta eri vehkeillä)
Moskovan luutapalloliigan huonot ja päivittämättömät verkkosivut
Youtube-pätkä jostain isolla ja lumisella kentällä pelatusta matsista. Puhumme suomea!
HetsQ, joka on antanut nyt kaiken mahollisen infon päästänsä. Nyt vain humina käy.
10.1.09
Kymmenennen päivän asioita
Jos lähtee ostamaan Leninin valtakadun varrelta venäläisestä elektroniikkakaupasta kahvimyllyä ja leivänpaahdinta saattaa päätyä kotiin lihamyllyn ja vedenkeittimen kanssa. Ei siksi että niitä huomaisi tarvitsevansa enemmän, vaan siksi että niissä on ensinmainittuihin verrattuna paljon paremmat valikoimat. Leivänpaahtimia oli neljää eri mallia, elektronisia kahvimyllyjä suurinpiirtein yhtä monta. Kaikki kuitenkin sen verran rumia tai romuja ettemme Naapurin kanssa kelpuuttaneet niistä mitään. Emme tosin ostaneet lihamyllyä tai vedenkeitintäkään.
Olen itse määrännyt itselleni lääkekuurin ikävään. Kolme Bis-bis-lakua päivittäin pahimman ikäväkohtauksen iskiessä niin kauan kunnes ikävä helpottaa tai kuuri loppuu.
Illalla lähden eläviin kuviin katsomaan joko alkuperäiskielellä ja venäläisin tekstein ranskalaista leffaa tai venäjäksi dubatun amerikkalaisleffan. Osa juonesta menee siis yli hilseen molemmissa tapauksessa. Siinä on se hyvä puoli että voi katsoa leffan joskus uudestaan, ei kulu kerralla loppuun.
Hetsku, joka yhdentenätoista päivänä pääsee luutajäälle. Toivottavasti harjoitukset ei hajoita paikkoja niin neljäntentätoista voi voittaa viime kauden mestarit oikein rökäleesti.
Olen itse määrännyt itselleni lääkekuurin ikävään. Kolme Bis-bis-lakua päivittäin pahimman ikäväkohtauksen iskiessä niin kauan kunnes ikävä helpottaa tai kuuri loppuu.
Illalla lähden eläviin kuviin katsomaan joko alkuperäiskielellä ja venäläisin tekstein ranskalaista leffaa tai venäjäksi dubatun amerikkalaisleffan. Osa juonesta menee siis yli hilseen molemmissa tapauksessa. Siinä on se hyvä puoli että voi katsoa leffan joskus uudestaan, ei kulu kerralla loppuun.
Hetsku, joka yhdentenätoista päivänä pääsee luutajäälle. Toivottavasti harjoitukset ei hajoita paikkoja niin neljäntentätoista voi voittaa viime kauden mestarit oikein rökäleesti.
8.1.09
Olen saanut tarpeekseni!
Nyt riittää nykyisen työpaikan norminipotus! Lähden Viroon! Menen töihin lakifirmaan. Ja jos sielläkin jostain syystä nipotettaisiin pykälistä, menen vaikka Turkuun matkatoimistoon tienaamaan.
Hetsku, jonka mielestä kyse ei ole tunneista vaan periaatteista.
Ps. Kiitos ilmiannosta Terhille Tallinaan!
Hetsku, jonka mielestä kyse ei ole tunneista vaan periaatteista.
Ps. Kiitos ilmiannosta Terhille Tallinaan!
2.1.09
Vuosi vaihtui, mitä tapahtui?
Otsikko ei viittaa siihen, että minuun olisi iskenyt dementia tai muu tauti, enkä muistaisi miten vuosi vaihtui. Mietin vain tänään että miten tiivistäisin toisaalta viime viikot ja toisaalta koko viime vuoden lyhyesti blogiin, joka on ollut päivittämättä jo pari viikkoa. Kaivelin kameran muistikorttia, ja siltä löytyneet kuvat kertokoon kuvatekstien kanssa menneestä.
Joulurauha totetui keskimääräisesti hyvin. Aattoilta oli superrauhallinen, joulupäivästä tapaninpäivään mulla oli seurana kolme keski-iältään 3,5-vuotiasta vauhdittajaa (+Äiti, jonka ikää ei ole huomiotu ikälaskelmissa, sillä se antaisi väärän kuvan meiningistä). Joulupäiväisen maidonhakureissun parhaita paloja oli utelias ja ihmisrakas kissa.
Joulun jälkeen piti palata heti välipäiviksi töihin. Postilaatikkossa oli kiva läjä kirjeitä. Onneksi ne ei olleet laskuja, vaikkei juuri mitään paljon mukavampaakaan.
Uudenvuodenvastaanotto järjestettiin Melantiérin residenssissä, pääruokana blinit, joiden valmistamisen vaikeuskerrointa kasvatti tattarijauhojen löytämisen vaikeus. Lopulta liian karkeita (suomalaisia!) jauhoja saatiin alakerran ökykaupasta. Ohjelmanumeroina oli syömisen ja juomisen lisäksi polaroid-kuvaus juhlaportin alla, Medvedevin uudenvuoden puheen ja Kremlin kellojen kilkatuksen kuuntelua tv:stä, tinojen valantaa, sijoiltaan menneen polven paikalleen vetämistä ja sohvan kantamista olohuoneesta eteiseen polvipotilasta varten.
Uudenvuodenpäivänä Moskova on hämmentävän tyhjä ja rauhallinen.
Vuonna 2008 matkustin junalla kymmeniä tuhansia kilometrejä. Tulin niin tutuksi VR:lle ja Venäjän rautateille - tavallaan myös VR -, että lippuun osattiin merkitä myös siviilisääty.
Parasta vuodessa 2008 oli se, että tapasin Mikkomikon. Nyt en ole enää sinkku, mikä veeärrille täten tiedoksi saatettakoon.
Joulu ja uusivuosi
Joulurauha totetui keskimääräisesti hyvin. Aattoilta oli superrauhallinen, joulupäivästä tapaninpäivään mulla oli seurana kolme keski-iältään 3,5-vuotiasta vauhdittajaa (+Äiti, jonka ikää ei ole huomiotu ikälaskelmissa, sillä se antaisi väärän kuvan meiningistä). Joulupäiväisen maidonhakureissun parhaita paloja oli utelias ja ihmisrakas kissa.
Joulun jälkeen piti palata heti välipäiviksi töihin. Postilaatikkossa oli kiva läjä kirjeitä. Onneksi ne ei olleet laskuja, vaikkei juuri mitään paljon mukavampaakaan.
Uudenvuodenvastaanotto järjestettiin Melantiérin residenssissä, pääruokana blinit, joiden valmistamisen vaikeuskerrointa kasvatti tattarijauhojen löytämisen vaikeus. Lopulta liian karkeita (suomalaisia!) jauhoja saatiin alakerran ökykaupasta. Ohjelmanumeroina oli syömisen ja juomisen lisäksi polaroid-kuvaus juhlaportin alla, Medvedevin uudenvuoden puheen ja Kremlin kellojen kilkatuksen kuuntelua tv:stä, tinojen valantaa, sijoiltaan menneen polven paikalleen vetämistä ja sohvan kantamista olohuoneesta eteiseen polvipotilasta varten. 
Uudenvuodenpäivänä Moskova on hämmentävän tyhjä ja rauhallinen.Vuosi 2008
Vuonna 2008 matkustin junalla kymmeniä tuhansia kilometrejä. Tulin niin tutuksi VR:lle ja Venäjän rautateille - tavallaan myös VR -, että lippuun osattiin merkitä myös siviilisääty. 
Parasta vuodessa 2008 oli se, että tapasin Mikkomikon. Nyt en ole enää sinkku, mikä veeärrille täten tiedoksi saatettakoon.Hetsku, melkein sama vanha ihan uuessa vuodessa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)