Vuodet vaihtuvat sellaista vauhtia että elämä on yhtä vuoden vaihtamisen suunnittelua ja vaihtamisesta toipumista. Välillä ehtii pikaisesti huokailemaan että mihin se aika menee. Ja miten asiat muuttuvat. Kun ennen oli paremmin.
Mikä on vuoden alusta muuttunut meikäläisen Moskovassa? Ei kai mikään. Olen pitänyt niukkuusaikomuksestani kiinni niukasti, elellyt vanhalla tyylillä.
Mutta olen tänä vuonna ehtinyt tehdä jotain jo ensimmäistä kertaa. Päivystin ensimmäistä kertaa hätätapauksia hoidellakseni, kerralla heti kokonaisen viikon. Hyvin meni, ei ollut hätiä mitiä.
Lauantaina pelasin ensimmäisen kerran luutapalloa. Luutapallo on vähän kuin jääkiekkoa mutta ei sinnepäinkään. Luistimien tilalla on erikoiskengät, mailan tilalle puolimetrisestä luudasta tehty töppö, ja kiekon sijasta huiskimme töpöillämme pientä lasten palloa. Ensimmäinen sarjapeli onkin heti keskiviikolle. Katsotaan ehdimmekö ensin voittaa vai hävitä.
Myös ensimmäinen ikiomasti tehty sima köllöttelee jääkaapissa. Vielä en ole sitä ensimmäistäkään kertaa maistanut, mutta ainakin se näyttää ihan simalta. Josko siihen vappuun mennessä tulisi siman makukin.
Hetsku, ensimmäistä mutta ei viimeistä kertaa mitään näistä.
2 kommenttia:
Entiseen malliin menee täälläkin. Työavaimet ovat edelleen hukassa. Voin syyttää lapsia siihen astí, kunnes ne löytyvät eteisen yläkaapin peränurkasta. Jos niitä ei löydy sieltäkään, täytyy ruveta siivoamaan, ajatuksen kanssa.
Jos niitä ei löydy Moskovasta, täytyy siivota koko huusholli. Siinä on hyvä puoli se, että aina löytää jotain sellaista, jota ei tiedä kadottaneensakaan tai hanskalle parin, kun aina oli vain toinen käsillä. Molemmat ovat nyt käytössä yhtä aikaa!
Loppuviikko kuluu etsiessä viime vuonna kadonneita avaimia. Kerron myöhemmin, kuka on tämäan draaman konna.
Täällä syksy vain pitkittyy. Toivottavasti siellä talvi!
Terveisin Äiti, ei kokonaan hukassa.
Toivottavasti konna en ole minä. Etsin avaimia täältä kunhan vaan keksin mistä. Viime vuoden viimeisenä päivänä ne naulasta otettiin, mutta kumpi ne otti, ja käytettiinkö niitä ulko-ovea avatessa? Mikä takki sulla oli päällä ja mikä kassi mulla mukana? Woisiko Wallander tulla selvittämään tämänkin mysteerin?
Lähetä kommentti