Vaan kun elämä rullaa arkisen keskiverrosti, voi olla hyvin helppoa ilahduttaa muita ihmisiä. Se ei vaadi ilahduttajalta muuta kuin tilannetajua. Voi esimerkiksi tehdä kuten Eeva, ja tuoda kylään tullessaan maailman hienoimman kukkapuskan, joka on niin iso ettei mahdu edes kuvaan.
Ja vaikka valehtelu on rumaa ja syntiä, niin ei ilahdutteen tarvitse aina olla tottakaan. Evrosetin tyttö sanoi eilisen internet-laskun maksuoperaation päätteeksi, että "muuten, te puhutte oikein hyvin venäjää", ja tänään opettaja kiitti erikseen viime viikolla lähettämästäni tekstiviestistä, "joka oli kuin kirje, ja niin oikein kirjoitettu!". Tällaista tsemppiä tähän kevään opiskelurupeamaan tarvitaan!
Tänään ilahdutin itseäni maistamalla ihan siman makuista simaa. Tai en tarkalleen muista miltä sima oikeasti maistuu, mutta tämä litku on sille ainakin sukua jos ei ihan perhettä.
Vastapainoksi päätin ilahduttaa yksityisopettajaani ja soittaa kyselläkseni kuulumisia (venäjäksi, tietysti). Hän kertoi olevansa iloinen että soitin, ja tyytyväinen kuullessaan että "kyllä vaan, puhun venäjää joka päivä".
Kunpa vain tämän ilahduttamisen sietämättömän helppouden muistasi joka päivä.
Hetsku, joka on päättänyt ilahtua huomisesta tilaisuudesta nähdä sittenkin Miehen työ -elokuva, vaikka se onkin venäjäksi dubattu ja osa menee edistyksestäni huolimatta kuitenkin yli hilseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti