En muista koskaan urheilleeni niin paljon kuin tällä viikolla, vaikka on sitä varmaan joskus aiemminkin tullut oltua kaiket illat liikeessä. En vaan muista milloin viimeksi.
Enkä muista myöskään missä olin maanantaina, mutta tiistaina olin venäjän tuntien jälkeen uimassa, ja keskiviikkona ja torstaina häviämässä luutapallopelit juostuani ja liu-uttuani jäällä veren maku suussa.
Perjantaina juoksin vitosvaihteella oopperaan, joka olikin ei-näytelty konserttiversio Salomesta. Onneksi musiikissa, laulajistossa ja orkesterin jäsenistössä riitti ihmeteltävää, ja niin vajaa kaksituntinen sujui ihan mukavasti vaikka en tuntenut tarinaa hyvin taannoisesta Karita Mattila alasti Metropolitanin lavalla -kohusta huolimatta.
Hankalinta katsomossa istumisessa oli se, etten saanut suussa pyörinyttä mautonta purkkaa mihinkään jemmaan. Yritin kaivaa kassiani, mutta pahaksi onneksi päällimmäisenä oli uusi luutapallopelipaita rapisevaan muoviin käärittynä, ja ainoa paperi minkä kassista tavoitin vähäisellä häiröäänellä oli kymmenen ruplan seteli, eikä niukkaan vuoteen kuulu se, että kolmasosaeuro tuhlataan purkan mukana roskiin. No, ooppera loppui, sain purkan pois suustani ja kävelin Laurakaisan ja yhtäkkiä Moskovasta haltioituneen Kossun kanssa kotiin noin viiden kilometrin mittaisen matkan.
Lauantaina urakoimme ensin pelikassien kanssa metrolla ja trollikalla pelipaikalle, ja hävisimme sitten räkämaalilla ärsyttävän niukasti 2-3. Pelin jälkeen olin raato kuin auton alle jäänyt supikoira maantien laidassa, mutta mieli oli mitä parhain. Kävin vielä lihaksia rentouttaakseni vesijuoksemassa ja saunomassa työpaikalla ja kävelin kotiin niinkuin Kunnollinen ja Suoraselkäinen urheilija ainakin.
Tänään heräsin auringonpaisteeseen ja aioin taas raitisilmamyrkytyksen (mikäli Moskovan keskustassa on mahdollista sellaista saada) uhallakin ulkoilla kävelemällä uusiin paikkoihin. Siihen mennessä kun olin saanut aamupalailtua ja vaatteet päälle oli taivas jo mennyt pilveen eikä ilma ollutkaan enää yhtään kiva. Pulloautomaatti hylkäsi yhdestätoista palautusartikkelista kuusi, ja viidestä antoi korvaukseksi pieniä kolikoita, jotka eivät kelpaa edes alikulkutunnelissa koiran kanssa kerjäävälle miehelle. Kävelin lähikauppaan, ja kotiin tullessani söin mandariinin, joka maistui ihan appelsiinilta.
Hetsku, jonka viikon urheilut on nyt urheiltu, ja huomenna jatketaan taas ennakkoon kovinta joukkuetta vastaan ilman dopingia. Ja jos sellaisesta kuitenkin pelin jälkeen kärähdän, niin aion kiistää kaiken ja vaipua maan alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti