Tiedetään: Maailma on pieni, ja Suomi vielä pienempi. Se vaan on niin hämmentävää kun uuden ihmisen tavatessaan saa kuulla, että ollaan suvunsukua tai ainakin serkkujen naapureita. Tai Facebookissa huomaa, että kaikki kaverit tuntevat toisensa jotakin kautta.
Yksi sattumus tällä saralla on kohtaaminen Budapestista. Olin asunut kaupungissa vajaat puoli vuotta kun sain uusia kämppiksiä, Inaran Brasialiasta ja Tainan Suomen Lieksasta. Ensimmäisen päivän iltanaan Taina kertoi kutsuneensa asuntoomme kylään lentokonetuttunsa Sonjan. Juttelin Sonjan kanssa kevyesti niitä näitä. Mistä olet kotoisin? "Jämsänkoskelta", vastasi Sonja. Jäin tuijottamaan suu auki. Sonja selitti että "se on niin pieni kylä Keski-Suomessa että et voi sitä tietää". Vastasin olevani myös Jämsänkoskelta. Sonja ei uskonut ennenkuin näytin passini.
Täällä Moskovassa olen jo kahdelta eri kollegalta kuullut, että "ai sä olet se Heta". Olen yhden kollegan tädin Sirkka-naapurin opiskelukaverin veljentytär, ja toisen kollegan äitin kollegan serkku.
Verkkottumisen apuväline, Facebook, paljasti muita kytkösiä. Tätä nykyä Indonesiassa asuva oululainen kollegani tuntee Budapestin ajoilta tutun kouvolalaisen pojan. Ja rippikoululeirini (1994) isonen Jämsästä on ystävä Mikkelissä kanssani vuonna 2000 opiskelleen rovaniemeläisen pojan kanssa.
Hämmentävää. Tavoitteeni on oppia tuntemaan kaikki suomalaiset, mutta ketkä kaikki minut oikeastaan jo tuntevat? Tulkaa esittäytymään, pliis.
Hetsku, joka nukkui kuin nukkuikin viime yön taas kuin tukki. Ehkä olen siis täynnä voimaa ja toimintatarmoa illan peliä varten.
10 kommenttia:
vau!
Että Sonja oli Jämsänkoskelta. Ja on kai edelleenkin.
Kadehdin Luutapallo-harrastusta. Se on selvästikin hyvä ja kova juttu.
Onnea Heta!
Täällä pojat rasvaa ihteään, äiti makoilee sohvalla, Veera kyselee "onko huulilappaa, onko huulilappaa" ja minä menen kohta suihkuun.
Ob-la-di, ob-la-da.
Luutis on kivaa, joo. Varsinkin kun voittaa, tänäänkin voitettiin 5-3! Hyvä Suomiiiiii!
Voi se Veelakin puhuu jo niin paljon, että jutut menee multa ihan ohi kohta. Täytyy tulla opiskelemaan heiän kieltänsä taas. Toivottavasti sooner than later.
Veela puhuu kuin papupata. Kun Ennio sanoo, että Veera on pappagallo (papegoja), niin Veera toistaa (kuten pojatkin), että "kakkapallo".
Niin...onhan se sitäkin.
Tule pian!
Teil alkaa selvästi luutisjoukkueessa kuviot hioutuu yhteen ja sen seurauksena tulosta syntyy. Seuraavaks annatte kuokkaan usan ja canadan leideille!
Timå
Onnea ja menestystä voittoputken johdosta. Siitä se lähtee; kohta alkaa managerit rapakon takaa ostattelemaan sua johonkin liigaan tähtipelaajaksi. Heitä sitten nimmarilla ainaskin.
Virpi
Managerit soittelee jo, sillä tein eilisessä pelissä ekan maalini, muistaakseni meidän 4-2 maalin. Se tuntui kivalta, vaikka ajattelin että ei sillä niin väliä ole saanko sen tehtyä vai en.
Sitten yöllä, kuin salama kirkkaalta taivaalta: herään siihen että vasenta nilkkaa särkee niin että kiroilen unissani. Nousen ylös sängystä enkä pysty edes varaamaan vasemmalle jalalleni. Makaan yksin sohvalla ja mietin että kuolioko siihen jalkaan iski. Onneks ensin iski burana 600 ja sitten uni. Aamulla jalassa oli enää pieni kankeus.
Ja lauantaina taas peli.
Hmh! Urheilija ei tervettä päivää näe. Onneksi Buranaa ei ehkä lueta doupiksi, uskoo Virpi.
Hetan douppaaminen olisi vielä suurempi uutinen ja pettymys kuin Kirvesniemen doping-käry.
Harmi jalkaa. Toivottavasti ei ala härnäämään. Miten polvi, onko ilmoitellut itsestään?
äskeisen viestin laittoi Sannapi....luulin, että nimi näkyisi, mutta ei.
Nilkalle tekee varmaan hyvää ettei tänään päästä sään vuoksi pelaamaan, vaikka olisin jäälle toki mennyt jos sitä vaan olisi ollut.
Polvi on kyllä muistuttanut olemassaolostaan jopa siihen asti, että muistin vihdoin kaivaa polvisuojani muuton jäljiltä. Täytyy koputtaa puuta, päätä, nilkkaa ja polvea ettei mitään ihmeempää enää ilmene vaan pääsen vielä pelaamaan kunhan talvi taas palaa.
Lähetä kommentti