Tavoite ja kuinka siihen päästään

Elämäni tavoite (ei tarkoitus) on tutustua kaikkiin suomalaisiin, jokaikiseen. Tämän päätin noin kymmenen vuotta sitten. Sanna-siskoni joskus laski mitä tutustumisvauhti olisi käytännössä, mutta en muista mihin lopputulokseen silloin päästiin. No, jos oletetaan että minun pitää vielä tutustua noin 5,4 miljoonaan ihmiseen ja minulla on nyt, sanotaan, 50 vuotta aikaa vielä tässä ulottuvuudessa, niin yli miljoonaan ihmiseen pitää tutustua 10 vuodessa. 100 000 ihmistä vuodessa, 274 ihmistä päivässä. Pitäisi järjestää Linnan juhlat joka päivä.

En ole tarkkaan määritellyt mitä ihmisten tunteminen tarkoittaa. Tunnenko Vesa-Matti Loirin? Tunnenko ala-asteen luokkakaverit, joita en enää tunnistaisi kadulla? Tunnenko kaupan kassan?

Yksi määritelmä tutuille voisi olla se, että minä tiedän hänen nimensä ja hän minun, ja molemmat voisimme jollakin tavalla kertoa mistä yhteydestä toisemme tunnemme. Silloin en tuntisi Veskua, ja sehän olis kyllä aika hassua! Julkkikset siis tunnen, tunteminen olkoon yksipuolista. Siihen päälle perheenjäsenet ja sukulaiset, kaverit, koulukaverit, ne naapurit joiden nimen tietää (!), työkaverit, kavereiden kaverit. Montakohan ihmistä tunnen? 2000? 5000?

Jos kaikki olisivat Facebookissa ja merkitsisivät minut ystäväksensä, tavoitteeseen pääsemistä olisi helppo seurata. Nyt minulla on Facebookissa 34 ystävää, ja niistäkin osa ulkomaalaisia.

Haasteena on siis sekä itse tavoite että edistymisen seuraaminen. Mutta vaikka en koskaan pääsisikään tavoitteeseen, se hyvä puoli tässä on, että jokainen uusi tuttavuus, k***pääkin, on askel kohti maalia. Kollegan ärsyttävä ex-heilakin on siis tärkeä ihminen!

Hetsku - jokainen ihminen on tutustumisen arvoinen!