Terveiset Suo-mesta!

Tähän mennessä tapahtunut:

- Lähdin sateisesta Moskovasta perjantaina. Hyttikaverina perhe: äiti, noin 14-vuotias tytär ja noin 11-vuotias poika. Äiti sanoo heti alkuun että tutustutaan! Vastasin että davai, tutustutaan vaan. Äiti on Lena, ja se juntti suomalainen on nimeltään Heta. Tytär sanoo että Sveta. Heta korjaa että eikun Heta. Tytär sanoo että eikun minä olen Sveta. Heta sanoo että ahaa. Poika esittelee itsensä Glebiksi, ja minä muistelen Yup:n samannimistä laulua, ja ihmettelen että voiko jonkun nimi olla Gleb. Tuskin se kuitenkaan Hleb (=leipä) oli.

- Sveta kyselee Helsingin nähtävyyksistä englanniksi. Missä on Evreka? Sanon että ei Helsingissä. Sveta sanoo että sitten sinne ei mennä. Kerron vielä että "oikeastaan, jos jää junasta Tikkurilassa, voi helposti käydä Heurekassa ja jatkaa siitä sitten Helsinkiin". Sveta sanoo että heillä on vain kuusi tuntia aikaa Suomessa, sillä he lähtevät jo iltajunalla takaisin Moskovaan. Olen samaa mieltä että sitten ei kannata jäädä Heurekaan, mutta ihmettelen että mitä järkeä on kolistella 13 tuntia Helsinkiin, olla perillä kuusi tuntia ja kolistella toiset 13 tuntia takaisin Moskovaan. Onko Helsinki 26 tunnin junamatkan arvoinen?

- Lenan, Svetan ja Glebin onneksi Suomessa on sentään lauantaina kaunis, joskin melko kylmä ilma. Helsinkikin voi näyttää kauniilta. Itse hyppään junasta Lahdessa, ja tapaan Anskun, Taikan, Eeron, Sarin, Arin, Miian, Jaskan, Jennin, Elinan, Mirvan, Tommin ja Artsin. Päivä ja ilta Lahdessa olivat mukavia kiitos hyvän seuran, vaikka Suomelta vietiinkin taas vähän toiveita jalkapallon EM-turnaukseen pääsystä.

- Sunnuntaina herään hotelli Seurahuoneesta. En mitenkään yllätyksenä, sillä varasin sieltä illalla huoneen. Naurattaa, että Lahdessa, missä olisi ollut muitakin yöpaikkamahdollisuuksia, menen hotelliin, mutta ulkomaille en nykyään matkusta muuten kuin kylään jonkun luokse, jolloin aina nukun jonkun matolla tai vieraspatjalla. Miksi just Suomessa on niin kiva mennä hotelliin?

- Sunnuntai kuitenkin päättyy kyläilyn merkeissä. Okkeli, Emilo ja Veela ovat oman väsyneehkön olemukseni vastapainoksi taas varsin pirteitä. Leikimme aina niin hauskaa tohtorileikkiä, jolle annetaan tällä kerralla nimi Doktor Ötker. Siinä potilas (Emilo tai Okkeli) tulee tohtorin (minä) vastaanotolle, ja tohtori tutkii potilaan vatsaa möyhimmällä sitä niin, että potilaat nauravat hengittämättä välillä, ja kirkuvat että eiiiii, ei saa! Sitten tulee toisen vuoro, ja sitten taas ensimmäisen, ja sitten taas toisen. Pojat eivät tunnu kyllästyvän siihen ollenkaan. Myös Veela horjuu välillä potilaaksi.

- Maanantaina ostan taas kirjoja jo lauantaina ostettujen cd-levyjen seuraksi, sekä vaatteita Global Refundin taxfree-systeemillä. Koska asun EU:n ulkopuolella, saan osan arvonlisäveroista takaisin rajalla taxfree-kuittia ja sinetöityjä ostoskasseja vastaan. Tästä kuitin askartelusta, joka on siis liikkeen tai lähinnä myyjän tehtävä, ei koskaan selvitä kylmän asiallisesti ilman sählinkiä (joskus ehkä kirjoitan tästä aiheesta kattavamman selostuksen). Tänään Prisman kassahenkilö oli hyvin epävarma kaikesta prosessiin liittyvästä, ihmetteli suomalaista passiani, kysyi että "asuksää siis virallisesti Suomessa" johon oli tietysti pakko hiukan näsäviisaalla äänellä vastata että en (sanomatta kuitenkaan että "en tietenkään, sillä silloin en olisi oikeutettu moisiin verovapauksiin"). Sanoin asuvani Moskovassa. Hiukan myöhemmin myyjä kysyi että "mikä niinku toi sun maa on", johon vastasin jo melko kyllästyneellä äänellä että Venäjä. Ärsyttävää kun asiakas-myyjä-tilanteessa joutuu itse olemaan asiantuntija. Myyjiä selvästi hämmentää, kun suomea puhuva henkilö pyytää taxfree-kuittia. Äiti ehdottikin, että ensi kerralla voisin puhua suomea venäläisittäin murtaen. Myyjät eivät ehkä osaisi edes hämmentyä, että minulla kuitenkin on Suomen passi.

- Maanantaina ehdin tutustua yhteen uuteen suomalaiseen, kun lounastin Sannap:n ja Outi Parikan kanssa Mtv3:n lounasravintolassa. Oikeastaan Outi Parikka ei ole minulle uusi tuttu sillä tunnen hänet tv:stä, mutta nyt voin kuvitella että tunteminen on molemminpuoleista. Söin ruuaksi hokikalaa venäläisittäin, ja huomasin että Outilla oli sama salaatti kuin minulla - runsaasti suolakurkkukuutioita. Outilla oli ehkä muutakin salaattia, minulla ei. Outi on myös kotoisin Jämsänkoskelta, ja hän on asunut Moskovassa viisi vuotta. Molemmista aiheista riitti hauskoja tarinoita. Kuinkahan monta muuta jämsänkoskelaista on asunut Moskovassa?

Kohtahan Jämsänkoskea ei enää ole. Niin kuin ei ole Neuvostoliittoakaan. Outiltahan viedään näemmä kaikki!

Hetsku, joka pohtii että pitäisköhän siihen Jämsänkosken itsenäisyysyhdistykseen sittenkin liittyä? Ainakin täytyy osallistua tähän älykkääseen keskusteluun!