Läppäri-parka jaksaa kolmen kuukauden jälkeenkin parkua sen avatessani, ettei saa yhteyttä verkkoon. Niinpä, sanoisin sille jos osaisin sen kieltä.
Läppäri on paljon tarmokkaampi kuin minä. Kävin eilen kolmen kuukauden sisällä vasta toisen kerran verkko-operaattori Streamin toimistolla. Ensimmäisellä kerralla en edes jonottanut tiskille, otin vain avaamiskupongit ja muun tarvittavan mainossälän kotiin ihmeteltäväksi. Hyvä etten jonottanut, sillä silloin en yhteyttä olisi saanut avatuksikaan. Lankapuhelimeni oli juridisen (=ei-luonnollisen) henkilön eli työnantajani nimissä, joten yhteyttä ei olisi sen kautta voitu avata. (Älkää kysykö miten niin ei olisi voinut - sellaisia kysymyksiä ei kannata esittää.)
Numeron siirtäminen minun nimiini kesti kolme-neljä viikkoa ja vaati paperiläjän, jonka valmistamiseen oli kaadettu ainakin hehtaari metsää. Allekirjoitus sivuille 1, 7, 34, 56, 58 ja 60. Läjä leimoja joka sivulle. Odotusta ja sinnetänne soittelua, jonka onneksi hoiti venäläinen kollegani.
Eilinen yritys avata nettiyhteys oli näin jälkikäteen ajateltuna aika ponneton. Sunnuntaikävelyn päätteeksi spontaanisti Laurakaisan kanssa rymistelimme Streamin toimistoon, minä ilman passia, passikopiota tai edes passinnumeroa. Ei yhteyttä tietenkään avata ilman passitietoja. Laurakaisa-parka sai vielä ankeamman vastauksen: Numeronne on juridisen henkilön nimissä.
Jostain ihmeellisestä syystä en edes harmistunut koko turhasta keikasta yhtään. Joskus elokuussa taisin vielä haikalla Welhon perään, Welhon, joka toimitti modeemin ja muun tarvittavan fillarilähetin avulla samana iltana kotiin, ja laajahko kaista nettiin oli heti avoinna. Nyt vain kohautin olkiani (olki-olkiani) ja jatkoimme matkaa. Ei tärpännyt tälläkään kertaa.
Ehkä negatiivisena viikonloppuna negatiiviset asiat muuttuvat positiivisiksi.
Hetsku, ilman nettiä elokuusta ikuisuuteen?
6 kommenttia:
Toivotaan että "striimin" modeemit toimivat aavistuksen paremmin kuin sun naapurissa :) Ettei kaiken tuon paparisodan jälkeen tarvitse vielä jumpata tekniikan kanssa...
Timå
Naapuritkin olivat sattumalta käyneet sunnuntaina Striimin konttorissa vaihtamassa modeemin. Tai siis yrittäneet käydä vaihtamassa, eihän sekään tietenkään noin vain onnistu. Sitä varten on oma toimisto jossain muualla.
Miten en oo yhtään yllättyny että tälle operaatiolle on vielä oma konttuuri. Tästä tuli väistämättä mieleen Jortikka ja Tukion luistimet -juutuubvideo. Ei tosin liippaa läheltäkään aihetta, mut kandee kurkata: http://www.youtube.com/watch?v=8EJBq1n-xJg
Timå
TImå, meidän täytyy selkeästi tehdä asennuskeikka Moskovaan joku viikonloppu ja laittaa laitteet "toimimaan"...sunnuntaiaamuisella vodkapalkalla tietysti...
Kannatetaan. Odotellaan tosin sen verran, että saan itse tilattua sen nettiyhteyden, niin voitte tulla sit ratkomaan niitä mun teknisiä ongelmia. Nyt ongelma on venäläinen byrokratia ja oma saamattomuus - vai onko teillä kenties kyky ratkaista nuo ongelmat myös?
Kuulostaa aika mahdottomalta yhtälöltä. Auttaisiko, jos siellä tiskillä huutaisi naama punaisena ihan mitä tahansa siansaksaa ja vaatimalla vaatisi palvelua ? Tai sitten tiskin alta vähän businekseen auttavaa taikajuomaa....
MMo
Lähetä kommentti