Ensimmäinen on perhepotrettimme mun talon hissistä. Takarivissä vasemmalta Anni ja Heta, edessä Timå ja Mikko.
"Laita Anton asialle ja mene itse perässä", kuuluu hiukan tuunattu sanonta vastaamaan venäläisiä oloja. Ikkunan kahva jäi käteen kun yritin avata sitä kiihkeän Wii-turnauksen jälkeen, siispä itse ruuvarilla vääntämään.
Sunnuntain-brunssilla ihastelimme juomille tehtyä kylmäallasta. Ja arvatkaa kenen jalat olivat tiukasti altaan vieressä?
Georgialaisen ravintolan eteinen näyttää näin hurjalta. Ja ruoka sisällä on hurjan hyvää! Hatsapuria eli juustopizzaa voi keventää esimerkiksi noin 15% rasvaa sisältävällä jugurtilla. Tämä tuleville matkalaisille tiedoksi, sillä täällä (tai jossain muussa georgialaisessa) ravintolassa käydään usein.
Näin koomiselta näyttää se paljon puhuttu Wii-pelaaminen, tässä lajina nyrkkeily.
Detskij mirin tavarapaljoudessa mieleeni tulee joka kerta, että jos Emilio, Oskari ja Veera tulevat joskus kylään Moskovaan, heitä ei tuoda tänne. Paitsi jos sattuvat silloin olemaan jo 18-vuotiaita.
Pyrky Sergei Lavrovin luokse on kova, mutta ovi ei aukene meille. Lauran supertilukselle pääsimme sentään kierrokselle.
Hetsku, joka aina vaan jakelee muiden kuvia eikä ota enää yhtään itse.
1 kommentti:
Moi!
Olen tosi paljon samaa mieltä mainittujen lasten viemisestä Detskij miriin.
Viime lauantaina tapahtui jotain outoa Tiksin maalaismarkkinoilla. Menin töiden jälkeen etsimään Sannan perhettä sieltä. Suunnistusohjeeksi olin saanut kaksi tekstiviestiä. Pyörin ympyrää kirkon edessä ja jouduin soittamaan kaks kertaa, ennen kuin löysin heidät, vaikka olin lähes näköetäisyydellä. Olin arvioinut tilanteen aivan väärin. Voit uskoa, että ihmisiä ja meteliä täytyi olla paljon!
Sattumaa vai tarkoituksellista nuukuuttako, mutta rahat ja kortit oli jääny kotiin. Ajattelin pyytää Sannalta rahaa lainaks, että saisin ostaa hänelle synttärikukat. Tilanne lasten kanssa markkinoilla oli vanhalle ja kokeneellekin senverran kova, että tilanteessa muisti tyhjeni kaikesta muusta. Ainut ajatus päässä oli vain se, kuinka päästään täältä äkkiä pois?
Sunnuntaina palasin kaikessa rauhassa ostoksille kortit mukana. Rahat oli automaatilta loppuneet, että silleen.
Odotan ens viikkoa, että saan tukihenkilön ostoksille, kun alkaa olla kaikesta muusta pulaa, paitsi ruuasta.
Maria tervehtii myös ja odottaa pääsyä kuvien katseluun, kun kuuli naurua olkkariin kesken Salkareiden.
Terveiset Ilolasta!
Lähetä kommentti