Löysin tuorehiivaa Park Kulturyn ökykaupasta. Sadan gramman köntti oli pakattu ensin normaaliin kääreeseen, ja ökykauppa oli pakannut sen vielä sellaiselle styroksintyyppiselle alustalle, jonka ympärille oli vedetty elmukelmua. Kassa pakkasi hiivapaketin vielä pieneen muovikassiin kieltelyistäni huolimatta. En ymmärrä miksi - johan se oli turvapakattu!
Kotona kuorin hiivan kääreistä ja aloitin kokkauksen. Laitoin ison astian pohjalle viisi desiä sokeria ja kaksi siirappia, ja kaadoin päälle pari litraa kiehuvaa vettä. Hämmentelin, ja kaadoin päälle vielä kaksi litraa kylmää vettä ja puolitoista sitruunaa viipaloituna (ja huolettomasti pestynä). Kunhan keitos jäähtyy heitän sekaan niin pienen nokareen hiivaa kuin vain saan palasta irti. Kahdeksaan litraan vettä pitäisi laittaa neljäsosateelusikallinen hiivaa, joten neljään litraan sitä laitetaan siis ajatuksen verran.
Huomenna kaadan sotkun roskiksesta löydettyyn - ja huolellisesti pestyyn - viinipulloon, ja annan sille pari päivää huoneenlämpöä. Sitten kannu kylmään ja ensi viikolla arvioin lopputulosta.
Jos arvosana ei ole hyvä niin ei ole hintakaan kova. Sitruunat maksoivat noin 40 ruplaa ja kaksi desiä siirappia 31 ruplaa, sokerin sain poismuuttaneelta kollegat perinnöksi. Sata grammaa hiivaa maksoi 3,5 ruplaa, tämän keitoksen osuus maksaisi ehkä kopeekan. Neljälle litralle Moskovan vesijohtovettä, joka on noin kolme vuotta kestävän ja 90 euron arvoisen suodattimen läpi suodatettu ja josta kaksi litraa oli sähköhellalla keitetty, en osaa laskea hintaa. Simakokeeni maksaa korkeintaan 100 ruplaa.
Melko niukkaa, eikö?
Hetsku, joka vastaa omaan kysymykseensä että sima on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti