Jotenkin näistä tilanteista kuitenkin aina selvitään. Se olkoon lohduksi myös maailmanlopun tuskaan.
Pohdimme äitin kanssa mikä voisi olla viime vuoden suuri uutinen. Ilmastonmuutos ei ole vain vuoden 2007 katastrofi, mutta viime vuoden aikana siitä alkoivat puhua kaikki (ja jotkut jopa alkoivat ajatella asiaa). Keskustelu siirtyi arkipäivän small talkiin - enää ei tarvitse puhu vain säästä. Hesarin mukaan Amerikassa vuoden sana oli subprime. Amerikkalaisia onkin aina enemmän huolestuttanut talous kuin sen kasvun aiheuttamat ikävät vaikutukset.
Poden toisinaan melko vahvaakin maailmanlopun tuskaa. Välttelen ökykaupassa (!) muovipusseja sen minkä venäjäksi taidan, ja säilön typeryyteen asti sanomalehtiä kotona, kun en voi heittää niitä roskakuiluunkaan. Kollegat lohduttavat että kaatopaikalle heitetään muun muassa akkuja joissa on elohopeaa. Että ei se maailma pelastu vaikka vien parin kuukauden välein muovipullot ja tölkit automaattiin, ja saan urotyöstä korvaukseksi läjän toisenlaista jätettä, kopeekkakolikoita.
Minunlaisiini se maailma taitaa muutenkin kaatua. Oman ekologisen tuhovoiman mittautuminen vahvistaa aavistukseni. Jos kaikki eläisivät kuin minä, tarvittaisiin maapalloja neljä. Siinä ei paljon kangaskassit auta.
Mitä siis teen? Lopetan lihansyönnin ja kahvinjuonnin, ostan vain paikallisesti kasvatettuja vihanneksia, luovun tietokoneesta, televisiosta ja pesukoneesta - koko sähköstä! Jatkan niukkaa linjaa kunnes mahdun yhdelle maapallolle?
En sentään. Suunnittelen viikonloppumatkaa Berliiniin koska minulla olisi sekä aikaa että varaa, ja se olisi hauskaa. Viilennän ylikuumaa 65 neliömetrion asuntoani avaamalla ikkunoita kun pattereita ei voi säätää, ja kauhistelen samalla keittiön ikkunasta näkyvää maisemaa, joka tuo mieleeni maailmanlopun.
Hetsku, jonka päässä soi Remin It's the End of the World (as we know it).
9 kommenttia:
Alkaa siellakin nakojaan ilmat kylmeta. Viela pari paivaa lampoa ja sitten Kiinaan.
-Tim + ruotsalainen oo, Krabi
Tokio, Vietnam, Krabi, Kiina. Epäreilua, sanoisin. Mutta kiva kuulla raporttia jahka ländäät taas Suomeen.
Kuljeskelin juuri Lauran kanssa parin tunnin lenkin joen rantaa pitkin ja vähän "metsässäkin", ja nyt posket punoittaa. Mutta ihan siedettävä ulkoilukeli oli, vaikka aamulla mittari näytti taas -18c.
Ollaan kävelty about peräkanaa/-koiraa... t. Naapurit
Millainen eläin on peräkoira...
-erow
Peräkoira on reipas, sympaattinen, ja laihtunut ollessaan hoidossa. Peräkanaa en sen sijaan tunne.
Mutta jos mustilla ja ruskeilla kanoilla on se ero, että musti on koira, niin olisiko peräkanan ja -koiran ero se, että toinen on kana?
ps. En lähde viikon päästä berliiniin. Hype meni ohi ja muutuin liian järkeväksi. Joskus toiste.
Tämähän on tosi kiinnostava blogi, kommenteista päätellen. Minua miellytti erityisesti tuo reppujuttu. En kai vain se ollut minä? Hän,joka ei saanut reppua selästä pois? Matka meni hyvin ja aina olen voinut luottaa siihen, että joku auttaa kömpelöä ja hidasta.
Moskova on mahtava lomailun paikka!
Äippä
Peräkana on kanojen hierarkiassa hyvin alhaalla eli perällä. Hän on myös ujo ja siksi viihtyy kanaloiden nurkissa eli perillä. Perille peräkana ei pääse ehkä koskaan, mutta ei se mitään, sillä hän on niin sympaattinen ja kaikki, joita on joskus potkittu päähän, ovat ystävällisiä peräkanalle.
Sannapi.
Tervehdys Hesasta Moskovaan ja muuallekin maailmaa!
Peräkanakeskustelu on sinänsä mielenkiintoinen enkä halua sitä keskeyttää, joten jatkakaa vain olkaa hyvät...
En kuitenkaan malta olla laittamatta tähän otsikkoa ja blogin varsinaista asiaa koskevaa vakavampaa linkkiä:
http://www.vnk.fi/hankkeet/tulevaisuusselonteko/fi.jsp
terv Minna A, joka yrittää olla masentumatta joskus aika pelottavienkin tulevaisuusskenaarioiden keskellä
Lähetä kommentti