Haaveilin tylsästä viikonlopusta, ja viimein sen sain. Huomasin, että aika menee hitaammin kun ei tee mitään.
Lauantaina tiskasin, enkä tehnyt koko päivänä mitään muuta. En siivonnut, vaikka kämppä hujanhajaili. En mennyt ulos, vain ainotossuilla rappukäytävään viedessäni roskat kuiluun.
Sunnuntaina tein lauantaihin verrattuna vaikka mitä. Kävin tukussa hakemassa tavaraa tyhjiin kaappeihin. Nyt on vessapaperia, maitoa, kahvia ja mehua varalla jos vaikka sikanuha iskee ja joudun eristyksiin. Siivosin keittiön pöydiltä ötökkäpaniikkipoistossa säästyneet maustepurkit ja säilyketölkit takaisin hyllyille. Pesin ja viikkasin lomavatteet ja shoppailukierroksella mukaan tarttuneet kuteet kaappiin. Keskustelin yhteensä parisen tuntia puhelimessa vapaa-ajan asunnon hankkimisesta Hartolasta sekä Jakartasta löytyneestä uudesta kodista. Kävin osittaisella juoksulenkillä!
Ja olin illalla (jalat jäykkinä) tyytyväinen, että seuraaville noin kymmenelle viikonlopulle onkin ohjelmaa.
HetsQ, laiska, tylsä ja saamaton
26.8.09
Salaliittoteoria sikanuhasta
Ehkä olen asunut tarpeeksi kauan Venäjällä, sillä alan uskoa salaliittoteorioihin. Luulen, että A(H1N1):sta eli Ahinista eli sikanuhasta meille ei vaan ole kerrottu kaikkea. Miksi muuten tavallisesta, joskin helpommin tarttuvasta influenssasta kohkattaisiin niin paljon? Työpaikka laatii ohjeistuksia koko taloa ja maailmaa varten, omassa yksikössä pidetään tänään henkilöstökokous jossa kaikkien läsnäolo on erittäin tärkeää ja valtioneuvostokin on jo antanut asetuksen koskien väliaikaista poikkeusmenettelyä virkamiesten sairauden todistamisesta (okei, ehkä toi ei ole kohkaamista mutta silti, valtioneuvoston asetus sikanuhapoissaoloista!).
Media ja maan ja tämän työpaikan johto tietää jotain kamalaa, mutta meille ei kerrota. Jälkitauti on kamala -emakkoyskä?
Huono ajoituskin taudilla on: nyt kuulemma yyteeissä annetut lomautukset alkavat muuttua potkuiksi. E3A:n työpaikalla jaetaan yytee-kutsujen lisäksi nyt käsidesiä ja kielletään kättelemästä. Kultaista kädenpuristusta on siis turha odottaa.
HetsQ, jonka kurkku oli illalla kipeä mutta aamulla onneksi jo normaali. Kuka onneton se on joka ekana taudin saa ja joutuu työpaikan uutisaiheeksi? Siitä tullee uutissika, jos koko juttu ei sitten ole ankka.
Media ja maan ja tämän työpaikan johto tietää jotain kamalaa, mutta meille ei kerrota. Jälkitauti on kamala -emakkoyskä?
Huono ajoituskin taudilla on: nyt kuulemma yyteeissä annetut lomautukset alkavat muuttua potkuiksi. E3A:n työpaikalla jaetaan yytee-kutsujen lisäksi nyt käsidesiä ja kielletään kättelemästä. Kultaista kädenpuristusta on siis turha odottaa.
HetsQ, jonka kurkku oli illalla kipeä mutta aamulla onneksi jo normaali. Kuka onneton se on joka ekana taudin saa ja joutuu työpaikan uutisaiheeksi? Siitä tullee uutissika, jos koko juttu ei sitten ole ankka.
24.8.09
Et ole ollut tarpeeksi kauan Venäjällä kun...
...kierrät 10 tuntia kahdessa isossa ostoskeskuksessa etkä löydä mitään kelvollista puettavaa häihin. Jos olisit asunut Venäjällä tarpeeksi kauan, et edes lähtisi etsimään hillittyä mutta tyylikästä mekkoa venäläisestä kaupasta - tai löytäisit sellaisen lyhyestä leopardikuvioisesta mekosta tai läpinäkyvästä pinkistä paidasta (jota venäläinen pitäisi mekkonakin).
...menet pankkiin epävarmana siitä, pitikö sähkölaskua maksaessaan täyttää vielä jokin pankin lippulappunen vai ei. (Olet ollut kuitenkin jo jonkin aikaa Venäjällä tietääksesi, että sellaista saatetaan tarvita.)
...arvelet että laskun maksaminen saattaa onnistua kortilla jos luukun vieressä on kortinlukija ja pin-koodille oma näppäimistö. (Olet ollut kuitenkin jo jonkin aikaa Venäjällä kun et edes hämmästy, kun virkailija toteaa ettei se toimi).
Olet ollut varmasti jo jonkin aikaa Venäjällä, jos ymmärrät iloita siitä, että jonkin asian hoitaminen onnistuu spontaanisti, ilman esivalmisteluja tai -soittoja, heti ekalla yrityksellä.
Vaikka kyse olisikin vaan sähkölaskun maksamisesta.
HetsQ, joka on asunut Venäjällä jo yli kaksi vuotta. Little do I know.
21.8.09
Viikonlopun leffaputkessa: Tiedän mitä teen ensi viikonloppuna!
Aloitan viikonloppuna kuvaamaan omaa versiota kauhuelokuvasarjaan "Tiedän mitä teit viime kesänä". Elokuva lähtenee teatterilevitykseen alaotsikolla "Kun keittiössä koisataan, ei parane koisata".
Se ei ole painajaismainen kuvaus arkiaamuista, jolloin nukahdetaan aamupalan ääreen tai herätään hämmästykseen siitä, että keittiössä nukkuukin joku vieras ihminen. Elokuva tulee olemaan verta, hikeä ja kyyneleitä roiskuva tarina siitä, miten kaikilta Moskovasta pois muuttaneilta kollegoilta lahjaksi saadut riisit, jauhot ja mausteet täyttivät keittiönkaapit, ja miten tavallisen siivouksen yhteydessä täydestä jauhokaapista tavoitettu ötökkä johti em. nesteitä roiskuvaan, koko viikonlopun kestävään koisajahtiin ja siivoustalkoisiin.
Kaikki roskiin - ei se maailma pelastu siis toisien jämäruokia kaappeihin säilömälläkään. Olkoon se elokuvan opetus.
Sanoisin perkele, jos kiroilu ei olisi rumaa ja syntiä.
HetsQ, jonka viikonlopusta ei tullut tylsä, eikä muutenkaan sellainen mitä haettiin.
Se ei ole painajaismainen kuvaus arkiaamuista, jolloin nukahdetaan aamupalan ääreen tai herätään hämmästykseen siitä, että keittiössä nukkuukin joku vieras ihminen. Elokuva tulee olemaan verta, hikeä ja kyyneleitä roiskuva tarina siitä, miten kaikilta Moskovasta pois muuttaneilta kollegoilta lahjaksi saadut riisit, jauhot ja mausteet täyttivät keittiönkaapit, ja miten tavallisen siivouksen yhteydessä täydestä jauhokaapista tavoitettu ötökkä johti em. nesteitä roiskuvaan, koko viikonlopun kestävään koisajahtiin ja siivoustalkoisiin.
Kaikki roskiin - ei se maailma pelastu siis toisien jämäruokia kaappeihin säilömälläkään. Olkoon se elokuvan opetus.
Sanoisin perkele, jos kiroilu ei olisi rumaa ja syntiä.
HetsQ, jonka viikonlopusta ei tullut tylsä, eikä muutenkaan sellainen mitä haettiin.
19.8.09
Tylsä, ihana elämä
Kaipaan tylsyyttä. Että ei ole mitään tekemistä. Ei tarvetta tehdä mitään, ei suunnitelmia tehdä mitään, ei aikomustakaan tehdä mitään (paitsi päivittää blogia ahkerasti). En tiedä kuinka nopeasti kaipaisin aktivoitumista jos tylsyys saapuisi, ehkä haikailen vaan naapurin nurmikkoa.
Reilu kuukausi on vierähtynyt viime päivityksestä. Sillä välillä on tapahtunut pääasiassa loma, jonka mielestäni oikeaoppisesti vietin pois tietokoneiden ääreltä, muun muassa:
- Annin ja Mikon jälkipolttarijuhlissa Kotkan meripäivien yhteydessä. Samalla toivotimme heille tervemenoa Jakartaan asumaan, ja aloin jo suunnitella omaa kylämatkaa Indonesiaan joulukuulle.
- Mikkomikon veljen kolmannen lapsen ristiäisissä. Nimiarvaukset menivät väärin, tytöstä tuli Karoliina.
- Autolomalla Ruotsissa ja Norjassa Anskun kanssa. Viikkarin pahanhajuisessa halvassa hytissä Tukholmaan, sieltä Osloon, sieltä kohti Bergeniä mutta vain Eidfjordiin asti, sieltä Svegiin Ruotsin puolelle ja Uumajasta lautalla Vaasaan, ja sieltä sateisena, pilkkopimeänä yönä ajoimme vielä Lahteen.
- Emilon, Okkelin ja Veelan ja vanhempiensa luona Helsingissä, muun muassa Veelan, joka nykyään on kyllä ihan Veera vaan, kolmivuotissynttäreillä. Se on niin iso flikka jo, että ajelee Hello Kitty -potkulaudalla!
- Hämeenlinnassa Kaija, Villen ja Henriikan luona toteamassa muun muassa kuinka aika kuluu ja astianpesukonevalmistajat ovat ahneita.
- Mikkelissä Anskun ja Riikan mökillä heittämässä talviturkin Jaskan jo paiskattua kiven veteen, sekä Sakan isän pankin mökillä festaroimassa sellaista bändien keikoilla, että harva voi sanoa mukana olleensa.
- Ylivieskassa Ritva-tätin ja Heikki-sedän luona esittelemässä Mikkomikkoa ja syömässä (se on sellaista syömistä, joka on pakko kirjoittaa lihavoiduin kirjaimin).
- Madonnan keikalla Helsingissä aika moneen muun kanssa. Olihan se hieno keikka, mutta osin juuri sen kaiken muun hössötyksen vuoksi. Jos olis vaan ollu jäähallilla tavallisena tiistaina as usual hintaan 60e, niin olisiko sitä pitänyt kovinkaan kummoisena? Ehkä, ehkei.
- Rapujuhlilla, jotka puolivahingossa nimesin aiemmin kesällä Rapajuhliksi. Juhlilla esiintyi jo uransa kolmannella keikalla Mikkomikon ja Jaskan (ja muiden bändin jäsenten) bändi Jätelava. Keikkaa pukkaa enemmän kuin ehtii heittää.
Näiden välissä keräsin kamoja kasaan, pakkasin niitä kassiin, vein kasseja autoon ja purin niitä autosta. Kovin montaa yötä ei tullu nukuttua peräkkäin samassa paikassa, kaks yötä tais olla ennätys yhdessä paikassa putkeen.
Sitten palasin kotiin. Ja olin hämmentynyt ja pää pyörällä. Oli kiva palata omaan asuntoon, saada tavarat paikalleen (joissa ne eivät ole vieläkään) ja jopa mennä töihinkin.
Sitten tuli Maukka, jonka kanssa käytiin Kultaisen kehän kaupungissa Pereslav-Zalesskissa saunomassa ja sattumalta törmäämässä muihin suomalaisiin, ja Moskovassa törmäiltiin ihan tarkoituksella pariin ranskalaiseen ja pariin valko-venäläiseen. Kivaa, mutta rankkaa.
Nyt kaivataan leppoisaa ja voimat palauttavaa tylsyyttä.
Hengästynyt HetsQ
Reilu kuukausi on vierähtynyt viime päivityksestä. Sillä välillä on tapahtunut pääasiassa loma, jonka mielestäni oikeaoppisesti vietin pois tietokoneiden ääreltä, muun muassa:
- Annin ja Mikon jälkipolttarijuhlissa Kotkan meripäivien yhteydessä. Samalla toivotimme heille tervemenoa Jakartaan asumaan, ja aloin jo suunnitella omaa kylämatkaa Indonesiaan joulukuulle.
- Mikkomikon veljen kolmannen lapsen ristiäisissä. Nimiarvaukset menivät väärin, tytöstä tuli Karoliina.
- Autolomalla Ruotsissa ja Norjassa Anskun kanssa. Viikkarin pahanhajuisessa halvassa hytissä Tukholmaan, sieltä Osloon, sieltä kohti Bergeniä mutta vain Eidfjordiin asti, sieltä Svegiin Ruotsin puolelle ja Uumajasta lautalla Vaasaan, ja sieltä sateisena, pilkkopimeänä yönä ajoimme vielä Lahteen.
- Emilon, Okkelin ja Veelan ja vanhempiensa luona Helsingissä, muun muassa Veelan, joka nykyään on kyllä ihan Veera vaan, kolmivuotissynttäreillä. Se on niin iso flikka jo, että ajelee Hello Kitty -potkulaudalla!
- Hämeenlinnassa Kaija, Villen ja Henriikan luona toteamassa muun muassa kuinka aika kuluu ja astianpesukonevalmistajat ovat ahneita.
- Mikkelissä Anskun ja Riikan mökillä heittämässä talviturkin Jaskan jo paiskattua kiven veteen, sekä Sakan isän pankin mökillä festaroimassa sellaista bändien keikoilla, että harva voi sanoa mukana olleensa.
- Ylivieskassa Ritva-tätin ja Heikki-sedän luona esittelemässä Mikkomikkoa ja syömässä (se on sellaista syömistä, joka on pakko kirjoittaa lihavoiduin kirjaimin).
- Madonnan keikalla Helsingissä aika moneen muun kanssa. Olihan se hieno keikka, mutta osin juuri sen kaiken muun hössötyksen vuoksi. Jos olis vaan ollu jäähallilla tavallisena tiistaina as usual hintaan 60e, niin olisiko sitä pitänyt kovinkaan kummoisena? Ehkä, ehkei.
- Rapujuhlilla, jotka puolivahingossa nimesin aiemmin kesällä Rapajuhliksi. Juhlilla esiintyi jo uransa kolmannella keikalla Mikkomikon ja Jaskan (ja muiden bändin jäsenten) bändi Jätelava. Keikkaa pukkaa enemmän kuin ehtii heittää.
Näiden välissä keräsin kamoja kasaan, pakkasin niitä kassiin, vein kasseja autoon ja purin niitä autosta. Kovin montaa yötä ei tullu nukuttua peräkkäin samassa paikassa, kaks yötä tais olla ennätys yhdessä paikassa putkeen.
Sitten palasin kotiin. Ja olin hämmentynyt ja pää pyörällä. Oli kiva palata omaan asuntoon, saada tavarat paikalleen (joissa ne eivät ole vieläkään) ja jopa mennä töihinkin.
Sitten tuli Maukka, jonka kanssa käytiin Kultaisen kehän kaupungissa Pereslav-Zalesskissa saunomassa ja sattumalta törmäämässä muihin suomalaisiin, ja Moskovassa törmäiltiin ihan tarkoituksella pariin ranskalaiseen ja pariin valko-venäläiseen. Kivaa, mutta rankkaa.
Nyt kaivataan leppoisaa ja voimat palauttavaa tylsyyttä.
Hengästynyt HetsQ
15.7.09
Kastuminen on parasta Moskovassa
Taika tietää, mikä Moskovassa on parasta. Viime reissulla todettiin että pullojen palautus ja uiminen suurlähetystön uima-altaassa. Tällä kertaa pulloja ei olla päästy palauttamaan, mutta uiminen tai kastuminen on olut joka päivä ohjelmalistalla. Sunnuntaina käytiin uimassa, maanantaina Gorkin puistossa tukkijoella kaksi kertaa peräkkäin, ja sen päälle hurjin seisoskeli vielä sen verran lähellä suihkulähdettä että kastui läpimäräksi, nauttien joka pisarasta. Eilen kastuttiin vain vähän, sateesta. Tänään taas uimaan.
HetsQ, joka edellämainittujen ohella on ollut koko ajan myös hiestä märkänä. Lämpömittarissa kolmekymppiä. Onneksi kohta pääsee lomalle Suomeen viilentymään.
9.7.09
Takaumia tulossa
Kärsin loppukevään-alkukesän bloggaajan plokista, joka esti mua kirjoittamasta siitä, mistä olisi ollut paljon kerrottavaa ja mistä kaikki olisivat halunneet kuulla, eli The Matkasta. The Matkan aikanakin siitä piti kertoa, mutta aina ei ollut yhteyksiä tai oli kiire olla siellä paikanpäällä, matkalla, eikä kyhjöttää Mikkomikon miniläppärin ja mahdollisesti hitaiden, kalliiden tai temppuilevien internet-yhteyksien ääressä.
Heti reissun jälkeen aioin kirjoittaa yhden pitkän postauksen aiheesta, mutta en keksinyt hyvää ideaa miten sen tuottaisi. Kronologisessa järjestyksessä, vai Päivän kuva -teemalla?
Nyt olen päättänyt idean, vaikkei se ehkä olekaan niin nerokas. Istun kiikkustuolissa ja kerron tarinaa retkestä jonka tein E3A:n, Mikkomikon ja Sakan kanssa sinä keväänä, kun täytin 30 vuotta. Kuvia liitän jos sopivia löytyy. Jutut eivät tule yhdessä putkessa tai aikajärjestyksessä, enkä ehkä edes muista kaikkea oikein. Sellaistahan se on, vanhan ihmisen elämä.
HetsQ, joka tarvitsee ennen muistelua päiväunet eli päikkärit, tai ihan mitkä tahansa unet eli uikkarit ennen kuin alkaa tarinoimaan. Sellaistahan se on, vanhan ihmisen elämä.
Heti reissun jälkeen aioin kirjoittaa yhden pitkän postauksen aiheesta, mutta en keksinyt hyvää ideaa miten sen tuottaisi. Kronologisessa järjestyksessä, vai Päivän kuva -teemalla?
Nyt olen päättänyt idean, vaikkei se ehkä olekaan niin nerokas. Istun kiikkustuolissa ja kerron tarinaa retkestä jonka tein E3A:n, Mikkomikon ja Sakan kanssa sinä keväänä, kun täytin 30 vuotta. Kuvia liitän jos sopivia löytyy. Jutut eivät tule yhdessä putkessa tai aikajärjestyksessä, enkä ehkä edes muista kaikkea oikein. Sellaistahan se on, vanhan ihmisen elämä.
HetsQ, joka tarvitsee ennen muistelua päiväunet eli päikkärit, tai ihan mitkä tahansa unet eli uikkarit ennen kuin alkaa tarinoimaan. Sellaistahan se on, vanhan ihmisen elämä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)