Nyt on varmasti kulunut riittävästi aikaa että voisi katsoa Floridan-matkan kuvia. Lomaltapaluu-haava on umpeutunut eikä enää niin kirvele kun näitä kuvia katsoo.
******************
Lomalle lähtiessä on tietysti siivottava ensin, jotta paluu olisi (edes pikkiriikkisen) miellyttävä(mpi). Saimme apuriksi astianpesukone, mäyräkoiransekoitus Paavo Nurmen, joka hoiti esipesun.
Lensimme siis Orlandoon, ja vaikka meidän piti ottaa vuokra-auto lentokentältä, otimmekin paikallisbussin. Bussi kierteli parisen tuntia matkan, joka oli linnuntietä ehkä parisenkymmentä kilometriä. Vaan näimmepä samalla Disneyworldit ja muut huvipuistonähtävyydet.
Majoitumme Kissimmeehen, joka on siinä Orlandon kyljessä. Aivan hotellin kyljessä oli pieni huvipuisto, jonka laitteet oli ihan riittävän hurjia mulle: muun muassa maailman korkein (korkeutta sata metriä!) skycoaster, jossa olisi ensin tiputtu vapaalla pudotuksella joitakin kymmeniä metrejä ja sitten "lennetty" eteenpäin. Sorry MikkoMikko, vaimosi on jänis...Täytyy vain katsoa videoita: video 1 ja video 2.
Orlandossa oli hiljainen sesonki, eli ei paljon väkeä. Riittävästi kumminkin, että hotelliin oli eksynyt toinenkin suomalaisporukka. "Vanhaan kaupunkiin" rakennettu villiä länttä muistuttava kylänraitti oli kuitenkin hiljainen.
Otimme Kissimmeestä vihdoin vuokra-auton alle, eikä mitä tahansa autoa, vaan avokattoisen Mustangin! Kelit olivat ehkä vähän liian kylmät ajella katto auki moottoriteitä. Jos olisi tiedetty että häviämme venäläisille, niin oltaisiin tietenkin ajettu. Nyt vaan sen verran aluksi, että saatiin hiukset solmuun ja niskaan pieni jäykkyys.
Toisena päivänä päräytimme Cape Canaveraliin, siellä on Kennedyn avaruuskeskus, josta on lähetetty Apollojen mukana matkaan miehiä ja naisia. Laurakaisa muisteli keskusta nuhjuiseksi ja nukkavieruksi, mutta silloin hän ei ollutkaan vielä käynyt venäläisessä Tähtikaupungissa. Mä tein vierailut toisessa järjestyksessä, lieneekö se syynä siihen että en huomannut Kennedyssä erityistä nukkavieruutta. Ei se kyllä mitenkään ultramoderniltakaan vaikuttanut, mutta eipä vieraat tietenkään kaikkein pyhimpiin paikkoihin päässeetkään.
Alla olevassa kuvassa näkyy kaikissa Nasa-jutuissa kuvituksena käytetty talo, ja ryömijä, jolla siirretään...ööhh...raketteja rakennuspajalta (toi iso talo, muistaakseni) sinne mistä ne laukaistaan. (Ehkä olisi kannattanut kirjoittaa juttu kuitenkin heti reissun jälkeen, saattaisi vielä muistaakin jotain.)
Tämän MikkoMikon ottaman kuvan nimi on Takeoff.
Ei taida olla sama tyyppi kuvassa, mutta tälläisia pikkulintuja pörräsi avaruuskeskuksen liepeillä tosi paljon. Kehuivat että keskuksen vieressä on rauhoitettu ympäristöä elukoille. Mitä nyt silloin tällöin täräytetään miljoonia litroja petroolia palamaan.
Avaruuskeskuksessa oli myös hieno show, jossa kerrottiin siitä kuuluisasta lennosta, missä ne ihmiskunnan kuuluisat askeleet otettiin. Tää kuva on sieltä showsta, ei kuusta.
Heta ja Immi ja joku raketti. Tämä ei oo koskaan missään lentänyt. Kai. Mä ehdin tosiaan jo unohtaa nämä jutut.
Kuu ja kuinka sinne päästään.
Avaruusvessa. Täähän se tuntuu olevan yksi avaruusmatkailun kiinnostavimmista jutuista.
"Näyttää ihan minareeteilta", kommentoi MikkoMikko tätä kuvaa.
Avaruuskeskuksesta ajeltiin Fort Pierceen, hotelliin meren rannalle. Ft. Piercen pitäisi olla "Sunrise City and the sister city to San Francisco, the Sunset City". No, lupauksethan on tehty rikottavaksi. Hotellin ja rannan välissä meni autotie, ja ranta oli vieläpä aidattu niin ettei sinne suoraan päässyt kävelemään, eikä siitä auringonnousustakaan nyt sitten niin iloa ollut. Mutta Immi se lähti uimaan sateesta huolimatta. Minä katsoin vällyjen alta sen menoa. Siellä se Atlantti siintää.
Me tehtiin hotellivaraukset netissä Hotels.comin kautta, aina seuraavaksi yöksi edellisestä hotellista, hotellin huonohkojen wlan-yhteyksien välityksellä. Seuraava etappimme oli Miami Beach, jonne ajelimme katto ylhäällä kaatosateessa. Miami Beachillä onneksi paistoi aurinko, oli lämmintä, ihana valkoinen hiekkaranta ja se auringonlaskukin nähtiin.
Silti mulla ei ole nyt tarjota sieltä kuin kuva hotellin puhelimesta. Se saa kehuskeluni kuulostamaan valehtelulta. En tiedä miksi mulla on käytössä tällainen valikoima, kyllä rannaltakin kuvia otettiin.
Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin ja lähdimme ajamaan kohti Florida Keysiä, eli saaria ja siltoja pitkin kohti manner-Amerikan eteläisintä kärkeä, Key Westiä.
Tie, Mustang ja Florida Keysin ensimmäinen stoppi. Katto vielä ylhäällä, mutta ei enää kauaa.
Lämpöä oli noin +20c.
Piknik Atlantin rannalla.
Tämä taitaa olla koko reissun ainut kuva, jossa näkyy jotakuinkin kaikki.
Yksi tosin yrittää estää muita näkymästä.
Florida Keysiä ajellessa bongasimme valtavasti pelikaaneja.
Takaisin tullessamme pysähdyimme tutustumaan niihin lähemmin.
Sympaattisia ovat, pelikaanit, ja aika kesyjäkin.
Autio saari hyvien yhteyksien päässä? Yksi saari moottoritien 1 varrella.
Key Westissä oli ihanaaa. Lämmintä, jopa kuumaa, hiekkaranta, palmuja, ja yksi ilta kun ei ollut niin kiire mihinkään.
Key Westissä ei ole edes murheita.
Vain auringonpaistetta.
Key Westistä on 90 mailia eli reilut 140 kilomteriä Kuubaan. Key Westissä on myös erilainen tunnelma kuin vaikka Kissimmeessä tai Washingtonissa, rennompi, karibialaisempi?
Tuon poijun vieressä halusivat kaikki poseerata, ja me ei oikein jaksettu jonottaa.
Key Westissä meillä oli myös reissun ihanin hotelli. Hotelli on pieni, huoneet olivat isot, ja pihalla oli niin kuuma poreallas että siellä melkein ei tarennut olla.
Seuraavana päivänä myöskään rannalla ei meinannut tareta olla, ihana kuumuus!
Lokki oli kiinnostunut meidän eväistä. Kun ne oli syöty, hän poistui heti paikalta. Ei yrittänyt viedä käsistä niin kuin kauppatorin lokit, mutta oli varmaan vähän loukkaantunut kun hänelle ei mitään annettu.
Immi osti Miami Beachiltä hienon pyyhkeen. Hankalat värit ovat laittaneet lippuun, kuinka tuommoista pestään ilman että värit sekoittuvat?
Rannalla ei kauaa ehditty olla, piti kääntyä kotimatkalle. Mustangi piti palauttaa kuudeksi Miamin lentokentälle, ajomatkaa oli noin viisi tuntia. Lentokentältä otettiin taksi juna-asemalle, josta haettiin junaliput. Sieltä sitten otimme paikallisbussin hotellille. Emme olleet oppineet virheestämme. Jos aikaa on vähän, ei sitä kannata käyttää Amerikassa bussilla matkustamiseen.
Olimme valinneet hotellin, joka oli vähän kalliimpi, mutta sieltä sai aamupalan ja siinä oli uima-allas. Bussi ei ajaisi suoraan hotellille päin, mutta voisimme vaihtaa toiseen, kuski lupasi ilmoittaa milloin. Ajoimme takaisin lentokentälle (!), ja sieltä sitten jatkoimme matkaa, kunnes kuski neuvoi jäämään pois ja odottelemaan bussia numero 7. Vartin odoteltuamme otimme taksin, ja saavuimme hotellille kello 20. Visiittimme kestäisi siis 12 tuntia, sillä aamukahdeksalta meidän täytyisi olla jo matkalla juna-asemalle.
Arvaatte varmaan. Uima-allas suljettiin klo 20, ja aamiaista tarjottiin klo 8 alkaen. Kaikki herkut meni sivu suun.
Onneksi siinä paikallisbussissa oli paikka, joka oli omistettu Rosa Parksille.
Ja onneksi saimme seuraavana aamuna ihan hyvän aamupalan Starbucksista.
Juna lähti Miamista sunnuntaina klo 8.40. Aurinko paistoi, ja oli vielä lämmin.
Pohjoista kohti alkoi viiletä.
Hetsku, joka sai noin puolen tunnin taistelulla kännykästään kaivettua tärähtäneen kuva Miami Beachilta. Laitan sen tähän ettette luulisi mua tyhjän leuhkijaksi.
PS. Kuvat suurimmaksi osaksi MikkoMikon, mun on kaikki tärähtäneet ja jokunen muukin.
