14.5.13

Ekoja kertoja

Lähiaikoina tehdään monia asioita ekaa kertaa. (Ja kun niiden ekojen kertojen huomioiminen alkaa ehtyä, ruvetaan tekemään asioita Amerikassa viimeisiä kertoja - Suomeen paluuseen on reilu vuosi*.)

Sunnuntaina oli ensimmäinen mun oma äitienpäivä. Sain aamiaisen sänkyyn kahdessa muodossa: MikkoMikko kantoi toisen, herkullisemman, tarjottimella. Sen toisen (omansa) Amalia puklasi lakanalle.

Tänään matkustimme ensimmäistä kertaa metrolla. Matkat (meno kolmisteen, paluu kaksisteen) sujuivat kommelluksitta. Bussilla täällä ei niin vaan matkusteta, sillä vaunut pitää laittaa kasaan ja lasta pitää sylissä. En vielä omaa kuin kaksi kättä, joten en ymmärrä miten bussiin pääsemme kahdestaan vaunujen kanssa. Kantoliinasta Amalia ei vielä kovasti välitä, mutta yritämme viikon aikana oppia välittämään, niin pääsemme ensi viikolla lääkäriin bussilla.

Eka metromatka, siististi kuulisti.

Aloitin tämän blogijutun kirjoittamisen ensimmäistä kertaa kännykällä. Saatoin aloittaa myös viimeistä kertaa, ellei jotain ohjelmistopäivityksiä ole tulossa, sen verran vaikeaa se oli. Vaikeuskerrointa lisäsi se, että Amalia söi samaan aikaan ja olimme syömispuuhissa vauvantarvikeliikkeen pienessä ja kuumassa syöttöhuoneessa.

Keväisen juhlaputkemme (Amalian synttärit, mun synttärit, Vappu, äitienpäivä) kruunaa Amalian ekat nimpparit sunnuntaina. En tiedä vielä miten päivää juhlistamme, mutta Amalialle varmaan tarjoillaan aamupala taas sänkyyn.

Hetsku, jonka kohta neljä viikkoa kestäneessä huonostinukkumisenputkessa tämä päivä oli eka päivä, kun nukuin vain yhdet alle tunnin päiväunet. Ja sen kyllä huomaa.

* Muutaman prosentin mahdollisuus jatkoon on, mutta olen asennoitunut palaamaan heinä-elokuussa 2014, ja se on tällä tietämyksellä minulle mieluisempi vaihtoehto.

4.5.13

14 päivää Amaliaa

Amalia on ollut luonamme melkein kaksi viikkoa. Muistan kyllä ajan ennen sitä, mutta en muista miten silloin tultiin toimeen ilman Amalian ihastuttavaa, söpöyttävää, onnea tuottavaa läsnäoloa.

Hän syö paljon, nukkuu hyvin, kakkaa ja pissaa vähän väliä. Paino nousi kuudessa päivässä kolminkertaisesti (510g) sen mitä viikossa (170g) odotetaan. Hän päästelee outoja ääniä, välillä naukuu, välillä murisee, joskus korisee niin että huolestuttaa. Nukkuessaan hän saattaa huitoa kuin ohjaisi isompaa orkesteria.

Hänestä on otettu hyviä kuvia ja videonpätkiäkin, mutta en osaa valita tähän sopivaa, niinpä räppäsin tätä varten mahdollisimman tuoreen kuvan hänestä. On vaikea sanoa keneltä hän näyttää, mutta ilmeisesti hän on saanut äitinsä huulet ja isänsä ripset.


Nimi on hyvin virallinen jo, Yhdysvaltain viranomaisillekin jo ilmoitettu. Kun etsimme hänen mahdollisia kokonimikaimoja netistä, törmäsimme Amaliaan joka myös näyttää ihan häneltä. Kun katsoin tätä kuvaa sairaalassa tiesin ettei tämä ole meidän Amalia, mutta silti mietin hetken että missä vaiheessa tämä on hänestä otettu. Pipokin on samanlainen kun Amalialla oli ekana sairaalassa päässään.

EDIT 12.5.13: Tämä ei siis ole meidän Amalia, eikä meidän Amalia enää edes näytä samalta.

Maailmassa on siis kaksi Amaliaa, jotka ovat näyttäneet vastasyntyneeltä samoilta. En usko että tuo toinen on kuitenkaan ihan niin ihana kun meidän Amppu.

Hetsku, ilmiselvästi Amalian lumoissa

18.4.13

Mitä tein tänään

Onneksi tämä päivä ei ole vielä lopussa ja jotain ehdin tekemäänkin. Olen tänään(kin) vannonnut etten nuku päivällä ja sitten nukkunut noin kaksi tuntia. Ennen päiväunia kun en meinaa jaksaa tehdä mitään..ja päiväunien jälkeen täytyy tietysti syödä ja sitten taas levätä. Kello 15.30 mennessä siinä päivän saavutukset.

Koko tämän viikon olen pääasiassa odottanut. Eli ollut raskaana, odottanut että vauva syntyisi, odottanut MikkoMikkoa töistä kotiin, odottanut yöllä unta. Tiistaina lääkäri halusi sopia päivästä jolloin synnytys viimeistään käynnistetään. Nyt odotan myös lääkäriltä ilmoitusta siitä mikähän tuo päivä mahtaa olla, itse toivoin mahdollisimman myöhäistä päivämäärää.

Etuoven ikkunasta kurkattuna ulkona näyttää tältä. Kelpaa katsella, ikkunan läpikin.


Hetsku (ei mulla tänään muuta)

17.4.13

Oikeesti!

Voiko tää olla Lehtikuvan paras kuva juttuun, joka koskee Julkisen sanan neuvoston antamaa päätöstä koskien Gloria-lehteä?

Kuvatekstinä, mm. Hesarissa ja Ylellä, arvatenkin Lehtikuvan tuottama loistolause "Kaunis Gloria -liite kuvattuna Julkisen sanan neuvoston tiloissa."


Mielestäni parempi kuvateksti olisi ollut siskoni ehdottama "Tässä käsi pitelee lehteä Julkisen sanan neuvoston oven edessä. Kuvan käsi ei liity uutiseen."

Hetsku, joka voisi kuvitella yläasteelaisen ideoimaan moista kuvitusta.

Ps. Onko oikein sanoa yläasteelaisen? Onko yläastetta enää olemassakaan, vai onko se yläkoulu nykyään?

Pps. Eipä tämä juttukaan ole kovin hyvällä kielellä kirjoitettu (ensimmäisen virkkeen koskee - koskien), mutta mä en ookaan Lehtikuva vaan HEtsku.

15.4.13

Tehtävä tänään

Tälle päivälle on kolme tehtävää. Yritän suoriutua niistä myös tänään, vaikka väsyttää, pitää ottaa rennosti ja levätä kun on ehkä yhdeksän päivää aikaa olla vain oma itsensä.

Mikä siinä muuten on, että nyt ei voi yhtään yötä nukkua kunnolla? Jos en ole ollut niin hölmö että olen juonut puoli litraa vettä juuri ennen nukkumaanmenoa ja siten herään tunnin unen jälkeen vessaan enkä saa enää unta, niin on liian kuuma. Jos ei ole liian kuuma, närästää tai puristaa rintakehästä niin että pitää nukkua puoli-istuvassa asennossa jossa ei pysty nukkumaan. Ja jos ei närästä tai purista niin sitten vähintään levottomat jalat vaivaa. Hei niinku pliiiiiiiiiiiiiis!

Ja vielä ennen tehtävälistaan siirtymistä paljastan mitä aion ekana tehdä sitten kun se vain on sallittua/mahdollista. Mitään ruokaa tai juomaa tai raskausaikana vältettävää toimintaa en ole niin kaivannut kuin mahallani nukkumista. Sitä aion tehdä, niissä tunnin pätkissä, kun vain siihen pystyn.

Sitten se lista, siinä järjestyksessä kun ne on hoidettaviksi keksitty:

1. Pakkaa sairaalakassi

Mulla on vähän sellainen tunne että tästä on tehty suurempi numero kuin mitä sen kuuluisi olla, mutta koska kokemusta ei vielä ole, niin täytyy vain uskoa kaikkia neuvojia ja oppaita ja pakata se. Luulisin, että nykyolosuhteissa sairaalassa saa kaiken sen mitä välttämättä tarvitsee, mutta toisaalta voihan sitä olonsa mukavammaksi tehdä omilla tavaroilla. Alusvaatteet, hammasharja, omat tossut ja eväitä (ja MikkoMikon uikkarit ja led-kynttilä ja kaurapussi jos haluaa noudattaa sairaalan antamaa listaa). Täällä synnyttyvälle ei anneta kuulemma kuin vettä, jääpaloja ja sokerittomia mehujäitä. Jos synnytys pitkittyy niin täytynee salaa syödä sokeria että jaksaa.

2. Hommaa kiitoskortteja

Amerikassa kirjoitetaan (ja myydään ja ostetaan) kiitoskortteja melkein joka tilanteessa. Jos on myynyt kalliin ruokapöydän pitää kiittää asiakasta, jos on päässyt työhaastatteluun pitää kiittää haastattelijaa. Ja, tokikin, jos on saanut babyshowerissa lahjoja työkavereilta, pitää kirjoittaa käsin kiitoskortit lahjoittajille. MikkoMikon työpaikalla järjestettiin viime viikolla kolminkertaiset babyshowerit, mutta MM lusi kuumetautia kotona joten me ei päästy paikalle. Saatiin silti paljon kivoja lahjoja! Kiitos niistä onkin paikallaan.

3. Selvitä miten tehdään kotitalousvähennys (ja tee se jos mahdollista)

Olen ollut hölmö. Olen ennakoinut monta huhti-toukokuussa hoidettavaa asiaa tehtäväksi hyvissä ajoin, eikä sitten "kun on muuan kolmas perheenjäsen kuvioissa". Viisumit on laitettu uusintaan etuajassa.  MikkoMikon amerikkalaista veroilmoitusta on askarreltu ensimmäisen kerran jo tammikuussa, ja se on jopa hoidettu loppuun reilu viikko ennen deadlinea, joka on tänään. (Mätkythän sieltä tuli, runsaat.) Mutta: enpä tarttunut siihen jokavuotiseen työnantajan kautta tulevaan tarjoukseen saada lykkäyksestä jättää oma korjattu veroilmoitus Suomen verottajalle. Aiemmin kun ei ole tarvinnut korjailla.

Verottajan esitäyttämä ilmoitus saapunee postissa parin viikon sisällä. Ensimmäinen deadline korjausten jättämiselle on kuulemma jo 7. toukokuuta (toivottavasti mulla se jälkimmäisempi päivä). Ensimmäistä kertaa mulla on tehtävänä kotitalousvähennystä Aili-mökin remonttihommista. Ja se ensimmäinen lapsi saapunee parin viikon sisällä myös...Niinpä täytyy tänään kaivaa kuitit, selvittää miten ne lasketaan ja merkitään, ja toivoa että verottajan verkkopalvelussa homman voisi hoitaa jo nyt, vaikka ilmoitusta en vielä olekaan saanut.

Luulen että olisi järkevintä aloittaa tehtävälistan suorittaminen alhaalta ylöspäin. Aloitan kuitenkin listan neljännestä mutta kirjaamatta jääneestä kohdasta. Otan aamupäiväunet. Sen jälkeen kaikki hoitunee kuin tanssi.

Hetsku, to do.

5.4.13

Sekalaisia lauseita ja sanoja

Jos sanon että joku möllistää, tiedättekö mitä se joku tekee? Entä jos hän riskaa? MikkoMikko ei tiennyt.

Olen varmasti jo kirjoittanut aiemminkin että vihaan tähdittää -verbia. En osaa sanoa miksi, mutta melkein se on jo syy olla katsomatta elokuva, jos siitä kertovassa arvostelussa kerrotaan kuka elokuvaa tähdittää. Melkein yhtä loogista kun Äitini päätös olla katsomatta telkkarista mitään kanavaa, jos joltakin kanavalta tuli Bill Cosby Show. En pidä myöskään edukkaasta. Edukas. Yök.

Ärsyynnyn myös lukiessani jostain lauseen "siis olenko ainoa jonka mielestä...". Olenko ainoa jonka mielestä on ärsyttävää katsoa Ajankohtaisen kakkosen ajankohtaisiltoja jonne on kutsuttu liikaa ihmisiä, niin että juuri kukaan ei ehdi sanoa sanottavaansa? Miksi olisin ainoa? Vain siksi että sitä kukaan muu ei ole juuri sattunut minulle sanomaan? Ei tuosta kannattaisi ärsyyntyä, mutta minkäs teet.

Itkupotkuraivaritkin kyllästyttää. Toistaiseksi tuo ilmaisu, kohta varmaan se itse kohtauskin.

Hetsku, joka ei nyt ole yhtään ärsyyntynyt.

28.3.13

Neljännen viikon neljäs päivä

Yhtäkkiä on taas jo torstai. Se on hyvä, sillä torstain jälkeen tulee perjantai joka on yleensä MikkoMikon työviikon viimeinen päivä. Nyt on kello 22.09 ja hän on vasta matkalla töistä kotiin. (Kirjoitin ensin että yöistä kotiin - ei ihan väärin sekään.)

Aloitin tämän päivän tehokkaasti pesemällä silmälasit jo ennen aamupalaa. Niinpä saatoin aamupalalta mennä suoraan päiväunille ja herätä niiltä onnittelemaan Elinaa 34. synttäreistä. Söin lounaaksi luumukiisseliä. Luumukiisseli ja rosolli voisivat kuulua ympärivuotiseen ruokamuotiin.

Sitten kahvittelen kaverin kotiin perustetussa pop up -kahvilassa, jonka ainoa asiakas olin. Erinomaista palvelua! Lettuja marjoilla ja hillolla ja kermavaahdolla ja muffinsseja samoilla koristeilla, nouto kotoa, palautus kotiin. Olo kuin miljonäärillä.

Illalla oli aikomus saunoa. Mutta saunavuoro päättyi klo 21 ja saunakaveri on siis vasta matkalla töistä kotiin. Hyvitykseksi menetyksestä keitin teevettä ja tyhjensin höyryävän astianpesukoneen.

Hetsku, jota nyt närästää, siis fyysisesti. MikkoMikolla tunne saattaa olla henkisempää laatua. Amerikkalainen työkulttuuri - en tykkää.