12.5.14
Seuraa tiedotusasia
Nyt blogiin voi jättää kommentteja ilman robotittomuustodistelua, ainakin niin pitkään kunnes robotit sen hoksaa. Testaapa vaikka!
Mitä tein tänään
Herätin Amalian. Sitä ei tapahdu usein, työ hoituu yleensä toisinpäin. Äitienpäivän aamuna Amppu aloitti puoli neljältä aamuhuudon: tä tä tä tää! Tä tä TÄ TÄÄÄ!
Laitoin töihin päälle mekon ja siihen kuuluvan liivin ja suppeasta kenkävalikoimasta asuun parhaiten soveltuvat kengät. Luvassa ei ollut erityistä syytä panna parastaan pukeutumisessa, olinpahan vain edellisenä päivänä siivonnut vaatekaappistani kaikki ne vaatteet joita en enää täällä pidä ja löytänyt kaapin kätköistä vanhoja uusia vaatteita.
Söin töissä aamupalan jatkoksi juustokakkua ja hapankorppuja savulohilevitteen kera.
Istuin kolme tuntia tietokoneen ääressä ja katsoin lähitukipalvelujen etäsäätöä koneellani: odotin ensin, että korjaisivat automaattivastauksen (eli out of officen) toimivaksi, sitten sitä että korjaisivat sen minkä rikkoivat edellistä korjatessa eli hävittivät maailman tietoisuuden sähköpostitilistäni (se oli olemassa, mutta talon sisältä kukaan ei voinut laittaa mulle sähköpostia - toisaalta aika kätevää).
Ruudun tapahtumia tuijotellessani vastasin työkavereiden puheluihin ("sulle ei voi lähettää sähköpostia!"), kirjoitin sekalaiset muistilaput yhdeksi työlistaksi, varasin puutarhuriyrityksestä kaksi ruohonleikkuukertaa (25 dollaria käynniltä) lomamme ajalle ja yritin muuttaa luottokorttimme palkintopisteet käteiseksi. Olisin halunnut 25 000 pisteellä 400 dollaria, pankki tarjosi 15 000 pisteellä 200 dollaria. En kelpuuttanut ilman miettimistä.
Söin lounaan hyvin pikaisesti jotta ehtisin tehdä kaiken sen, mikä jäi tekemättä aamupäivän tuhraantuessa koneongelmiin. Pinaattikeittoa ilman kanamunaa, hapankorppuja savulohilevitteellä.
Koulutin ihmisiä tunnin ajan ja muistin taas miksi puhujille on hyvä laittaa vesilasi pöydälle valmiiksi.
Sain työkaverilta supattelun saattelemana (älä kerro kenellekään, kun muille ei ole) pari palaa kasvispiirasta kotiinvietäksi. Söin pienen palan ennen lähtöä ja toisen matkalla. Kotiin asti toin neljä palaa, "työnantajan hyvityksenä siitä että työpäivä venyi taas niin pitkäksi".
Huomasin kotiin lähtiessäni että hame, liivi ja niihin soveltuvat kengät eivät ole oiva asu neljän kilometrin kotimatkalle 30 asteen helteessä. Ensinnäkin hikiset reidet hameen alla hiertävät ihon rikki. Asuun parhaiten soveltuvat kengät eivät sovellu yli yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen urakkakävelyyn. Onneksi oli varavaatteita, joskaan nekään ei ihan oivallisinta laatua.
Kotiovella huutelin Amalialle pienen pienestä postiluukustamme ja tungin hänelle mainospostia. Hän iloisena työnsi postin takaisin ulos.
Pesimme Ampun kanssa koneellisen villavaatteita. Hän oikeaoppisesti poimi talviasusteiden joukosta ne, jotka eivät sovellu konepesuun. Lähitulevaisuudessa pakkaan villaiset vaatteet muovipussiin, jonka voi imurilla imeä tyhjäksi ilmasta. Muuttojärjestelyitä siis.
Nukutin Amaliaa melkein tunnin. Tässäkin lajissa työnjako meinasi kääntyä päinvastaiseksi.
Kirjoitin tämän kirjoituksen räikeimpiä lainasanoja mahdollisimman paljon vältellen. Keskityin kirjoittamaan toisin sanojen "kollega", "to do -lista" ja "bonus" kohdalla. Yllättävimmin kirjoitukseen oli livahtaa "quiche" ja livahtamaan pääsi jo "tsempata" ja "firma", jotka eivät niin räikeitä ehkä olekaan. Out of office oli sen sijaan pakko jättää, kun en tiennyt mikä olisi sellainen sana josta ihmiset varmasti tietäisivät mistä puhun.
Mitähän sanoja jäi huomaamatta? Kyllähän sanat aina tietenkin jostain lainaa on, mutta mitkähän mahtaisivat olla selvimmätkeissit tapaukset?
Laitoin töihin päälle mekon ja siihen kuuluvan liivin ja suppeasta kenkävalikoimasta asuun parhaiten soveltuvat kengät. Luvassa ei ollut erityistä syytä panna parastaan pukeutumisessa, olinpahan vain edellisenä päivänä siivonnut vaatekaappistani kaikki ne vaatteet joita en enää täällä pidä ja löytänyt kaapin kätköistä vanhoja uusia vaatteita.
Söin töissä aamupalan jatkoksi juustokakkua ja hapankorppuja savulohilevitteen kera.
Istuin kolme tuntia tietokoneen ääressä ja katsoin lähitukipalvelujen etäsäätöä koneellani: odotin ensin, että korjaisivat automaattivastauksen (eli out of officen) toimivaksi, sitten sitä että korjaisivat sen minkä rikkoivat edellistä korjatessa eli hävittivät maailman tietoisuuden sähköpostitilistäni (se oli olemassa, mutta talon sisältä kukaan ei voinut laittaa mulle sähköpostia - toisaalta aika kätevää).
Ruudun tapahtumia tuijotellessani vastasin työkavereiden puheluihin ("sulle ei voi lähettää sähköpostia!"), kirjoitin sekalaiset muistilaput yhdeksi työlistaksi, varasin puutarhuriyrityksestä kaksi ruohonleikkuukertaa (25 dollaria käynniltä) lomamme ajalle ja yritin muuttaa luottokorttimme palkintopisteet käteiseksi. Olisin halunnut 25 000 pisteellä 400 dollaria, pankki tarjosi 15 000 pisteellä 200 dollaria. En kelpuuttanut ilman miettimistä.
Söin lounaan hyvin pikaisesti jotta ehtisin tehdä kaiken sen, mikä jäi tekemättä aamupäivän tuhraantuessa koneongelmiin. Pinaattikeittoa ilman kanamunaa, hapankorppuja savulohilevitteellä.
Koulutin ihmisiä tunnin ajan ja muistin taas miksi puhujille on hyvä laittaa vesilasi pöydälle valmiiksi.
Sain työkaverilta supattelun saattelemana (älä kerro kenellekään, kun muille ei ole) pari palaa kasvispiirasta kotiinvietäksi. Söin pienen palan ennen lähtöä ja toisen matkalla. Kotiin asti toin neljä palaa, "työnantajan hyvityksenä siitä että työpäivä venyi taas niin pitkäksi".
Huomasin kotiin lähtiessäni että hame, liivi ja niihin soveltuvat kengät eivät ole oiva asu neljän kilometrin kotimatkalle 30 asteen helteessä. Ensinnäkin hikiset reidet hameen alla hiertävät ihon rikki. Asuun parhaiten soveltuvat kengät eivät sovellu yli yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen urakkakävelyyn. Onneksi oli varavaatteita, joskaan nekään ei ihan oivallisinta laatua.
Kotiovella huutelin Amalialle pienen pienestä postiluukustamme ja tungin hänelle mainospostia. Hän iloisena työnsi postin takaisin ulos.
Pesimme Ampun kanssa koneellisen villavaatteita. Hän oikeaoppisesti poimi talviasusteiden joukosta ne, jotka eivät sovellu konepesuun. Lähitulevaisuudessa pakkaan villaiset vaatteet muovipussiin, jonka voi imurilla imeä tyhjäksi ilmasta. Muuttojärjestelyitä siis.
Nukutin Amaliaa melkein tunnin. Tässäkin lajissa työnjako meinasi kääntyä päinvastaiseksi.
Kirjoitin tämän kirjoituksen räikeimpiä lainasanoja mahdollisimman paljon vältellen. Keskityin kirjoittamaan toisin sanojen "kollega", "to do -lista" ja "bonus" kohdalla. Yllättävimmin kirjoitukseen oli livahtaa "quiche" ja livahtamaan pääsi jo "tsempata" ja "firma", jotka eivät niin räikeitä ehkä olekaan. Out of office oli sen sijaan pakko jättää, kun en tiennyt mikä olisi sellainen sana josta ihmiset varmasti tietäisivät mistä puhun.
Mitähän sanoja jäi huomaamatta? Kyllähän sanat aina tietenkin jostain lainaa on, mutta mitkähän mahtaisivat olla selvimmät
7.5.14
Muuttovalmisteluja, nyt ei niin lesona
Ja koska viestissä pitää olla asiaakin mukana, kerron otsikkoon viitaten että heinäkuun 11. päivä Suomeen lähtevät tavaramme pakataan. Siis noin kahden kuukauden päästä. Välissä olemme kuukauden reissussa. Kohta on kiire.
Onneksi yhdestä isosta tavarasta pääsimme eroon mukavimmalla mahdollisella tavalla: se pääsi uuteen kotiin sitä kovasti kaivanneille. Pöytä on lähtenyt luotamme aiemminkin (postaus 14.7.12). Tällä kertaa se ei enää palaa.
Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista
Joskus se on märillä kirsikankukan terälehdillä liukastelemista. Ja onhan mulla yskäkin.
Tämä on testipostaus. Valmistaudun jo Suureen matkaamme, ja toisin kun esimerkiksi aiemmalla Suurella matkallamme halki Siperian, nyt todellakin aion päivittää blogia. Mutta kun tietokone ei lähde matkaan, niin päivityksen pitää onnistua sähköpostilla. Jos tätä viestiä lukee joku muu kuin minä, se on onnistunut. Jos kuva ei räjähdä täysikokoisena ruudulle, Blogger (tai koneen sähköpostiohjelma) myös osaa itse muuttaa sen järkevään kokoon. Jos kuvaa ei näy ollenkaan, niin sitten menee hermo.
5.5.14
Suuri juna- ja automatka, suunnitelma osa 2
Junaliput on siis ostettu Denveriin asti. Tänään varasimme sieltä auton, jolla ajelemme Los Angelesiin asti, ainakin 1800 kilometriä, aikaakin sille välille on varattu noin 10 päivää (autovuokra noin 800 dollaria).
Matkalla näemme joko Kalliovuorten kansallispuiston tai Friscon ja Vailin; Grand Junctionin, Monument Valleyn, Grand Canyonin, pätkän aitoa Route 66:ta, Hooverin padon ja Las Vegasin. Tai jotain muuta. Los Angelesista piipahdamme San Diegoon kavereiden luokse.
Paluumatkalle lähdemme perjantaina 6. kesäkuuta Los Angelesista. Katselin juna-aikatauluja jotenkin näin:
Pe 6.6. lähtö Los Angelesista klo 22
La 7.6. saap. Tucsoniin klo 7.28. Junaliput makuuvaunulla n. 400 dollaria.
Ma 9.6. lähtö Tucsonista klo 8.15
Ti 10.6. saap. San Antonioon klo 4.50 (aah!). Junaliput makuuvaunulla n. 600 dollaria.
Ke 11.6. lähtö San Antoniosta klo 7.00, saap. Austiniin klo 9.31. Junaliput n. 80 dollaria.
To 12.6. lähtö Austinista klo 18.30, saap. San Antonioon klo 21.55. Junaliput n. 80 dollaria.
Pe 13.6. lähtö San Antoniosta klo 6.25, saap. New Orleansiin klo 21.40. Junaliput makuuvaunulla 309 dollaria.
La 14.6. lähtö New Orleansista klo 7.00,
Su 15.6. saap. Washingtoniin klo 9.53. Junaliput makuuvaunulla n. 750 dollaria.
Ma 16.6. töihin klo 7.09. Uhhhhhh, eipä mennä vielä niin pitkälle.
Matkalla näemme joko Kalliovuorten kansallispuiston tai Friscon ja Vailin; Grand Junctionin, Monument Valleyn, Grand Canyonin, pätkän aitoa Route 66:ta, Hooverin padon ja Las Vegasin. Tai jotain muuta. Los Angelesista piipahdamme San Diegoon kavereiden luokse.
Paluumatkalle lähdemme perjantaina 6. kesäkuuta Los Angelesista. Katselin juna-aikatauluja jotenkin näin:
Pe 6.6. lähtö Los Angelesista klo 22
La 7.6. saap. Tucsoniin klo 7.28. Junaliput makuuvaunulla n. 400 dollaria.
Ma 9.6. lähtö Tucsonista klo 8.15
Ti 10.6. saap. San Antonioon klo 4.50 (aah!). Junaliput makuuvaunulla n. 600 dollaria.
Ke 11.6. lähtö San Antoniosta klo 7.00, saap. Austiniin klo 9.31. Junaliput n. 80 dollaria.
To 12.6. lähtö Austinista klo 18.30, saap. San Antonioon klo 21.55. Junaliput n. 80 dollaria.
Pe 13.6. lähtö San Antoniosta klo 6.25, saap. New Orleansiin klo 21.40. Junaliput makuuvaunulla 309 dollaria.
La 14.6. lähtö New Orleansista klo 7.00,
Su 15.6. saap. Washingtoniin klo 9.53. Junaliput makuuvaunulla n. 750 dollaria.
***
Ma 16.6. töihin klo 7.09. Uhhhhhh, eipä mennä vielä niin pitkälle.
18.4.14
Töissäkäyvän äitin työviikon multihuipennusperjantai
...on se, kun
- on nukkunut koko viikon vaihtevasti mutta kokonaisuudessaan liian vähän
- torstain ja perjantain välisenä yönä nukkuu yhteensä noin neljä tuntia pyörivä, vähän flunssainen lapsi vieressään
- on antamassa lasta eri huoneessa nukkuneen ja "varmasti levänneen" isän hoitoon, ja isä kertoo oksentaneensa monta kertaa yöllä
- käy pikaisesti suihkussa, keittää puuron, syöttää lapsen ja syö itsekin (liian vähän) puuroa
- kävelee lastenvaunuja työntäen lämpenevässä päivässä neljä kilometriä töihin, sillä vaikka omat työt odottaisivat, sijaistettavan homma on pakko aamusta hoitaa
- on juuri hoitamassa sijaistettavan hommaa, kun tietoliikenneyhteydet katkeavat; yhteydet joiden ylläpidosta huolehtiminen taas kuuluu omiin tehtäviin, niihin, jotka eivät juurikaan voi odottaa
- kun voitava on tehty, kävelee jo kuumassa päivässä neljä kilometriä lastenvaunuja työntäen takaisin kotiin
- ja huomaa kotona olevansa liian vähäisen evästyksen ja unen vuoksi niin puhki, että pitää kaksi-kolme tuntia kerätä voimia ennen kuin jaksaa lähteä 70 metrin päähän kauppaan hakemaan edelleenkin kaiken oksentavalle miehelle limsaa.
Hetsku, joka pitkänäperjantaina huomaa olevansa taas jotakuinkin tasapainossa
- on nukkunut koko viikon vaihtevasti mutta kokonaisuudessaan liian vähän
- torstain ja perjantain välisenä yönä nukkuu yhteensä noin neljä tuntia pyörivä, vähän flunssainen lapsi vieressään
- on antamassa lasta eri huoneessa nukkuneen ja "varmasti levänneen" isän hoitoon, ja isä kertoo oksentaneensa monta kertaa yöllä
- käy pikaisesti suihkussa, keittää puuron, syöttää lapsen ja syö itsekin (liian vähän) puuroa
- kävelee lastenvaunuja työntäen lämpenevässä päivässä neljä kilometriä töihin, sillä vaikka omat työt odottaisivat, sijaistettavan homma on pakko aamusta hoitaa
- on juuri hoitamassa sijaistettavan hommaa, kun tietoliikenneyhteydet katkeavat; yhteydet joiden ylläpidosta huolehtiminen taas kuuluu omiin tehtäviin, niihin, jotka eivät juurikaan voi odottaa
- kun voitava on tehty, kävelee jo kuumassa päivässä neljä kilometriä lastenvaunuja työntäen takaisin kotiin
- ja huomaa kotona olevansa liian vähäisen evästyksen ja unen vuoksi niin puhki, että pitää kaksi-kolme tuntia kerätä voimia ennen kuin jaksaa lähteä 70 metrin päähän kauppaan hakemaan edelleenkin kaiken oksentavalle miehelle limsaa.
Hetsku, joka pitkänäperjantaina huomaa olevansa taas jotakuinkin tasapainossa
10.4.14
Ruuhkaviikko
Tällä viikolla on ollut säpinää.
Anne ja Eero olivat meillä tiistaihin asti. Amppu lopetti iisin nukkumaan menon sunnuntai-iltana, joten viikkoon lähdettiin univajeella. MikkoMikko sai flunssan, jonka ensin päättelimme olevan syy myös Ampun edellämainittuun vaivaan. MikkoMikon piti tällä viikolla olla kahtena ja puolena päivänä toimistolla töissä, mutta edellämainitusta vaivasta johtuen oli vain kahtena päivänä. Kun minun työpaikallani oli kevään kiireisin viikko, ei minkään edellämainittujen hyvien syiden vuoksikaan auttanut olla pois työpaikalta, hoitamassa Amppua kotona.
Niinpä Amppua hoitivat tiistaina ensin MikkoMikko, kunnes An-Sofia tuli paikalle ja MikkoMikko pääsi töihin. Kun An-Sofian piti lähteä, Anne ja Eero palasivat viime hetken shoppailukierrokselta meille vahdiksi. Vähän ennen kuin heidän lentokenttätaksinsa oli määrä tulla, minä palasin töistä. Keskiviikkona ei ollut enää Anne ja Eero -optiota, joten kun An-Sofian piti puoli kahden aikaan lähteä, tuli Amppu apulaisekseni töihin. Tarjosin työkavereille iloista apulaista, joka osaa esimerkiksi silputa tai rytätä paperia, levitellä paperiroskiksen sisältöä ympäriinsä tai kaivaa kirjoja hyllystä lattialle. Juuri sellaisiin palveluihin ei tällä viikolla ollut tarvetta. Onneksi työpaikalla oli yksi metallinen seinälevy, johon sai kiinnitellä jääkaappimagneetteja.
Tänään olimme melkein normiarjessa: MikkoMikko kotona, tarkoituksenaan tehdä töitä kotoa käsin. Minä lähdin töihin jo puoli seitsemältä ja lohdutin itseäni ajatuksella että lähden kotiin niin pian kuin mahdollista. No, kello 17.39 se oli mahdollista, sillä vaikka käsillä oli Iso Ongelma, huomasin etten ole osa sen ratkaisua. (En kyllä myönnä olevani osa ongelmaakaan.) MikkoRukkaMikko ei juurikaan ehtinyt töitä tehdä, sillä Amppu ei meinaa nykyään nukkua päiväuniakaan. Päivisin hän on onneksi ollut unimäärään nähden hyväntuulinen, öisin herätessään ei ole, ja nyt jostain syystä öisin ei auta kuin äiti. Ei se, että äiti kävisi toteamassa että kaikki on hyvin, on yö, nukutaan vaan. Vaan se, että saa nukkua äitin mahan päällä tai, mikä ei tietenkään ole ollenkaan hyvä ajatus, että äiti antaa maitoa.
Niin että väsyttää. Että hommat on levällään, niin töissä kuin kotonakin. Jotenkin mieleen tuli että ei ollenkaa hullumpaa, että Suomessa meillä on vielä vähän enempi ansofioita, anneja ja eeroja tämmöisten viikkojen varalta.
Anne ja Eero olivat meillä tiistaihin asti. Amppu lopetti iisin nukkumaan menon sunnuntai-iltana, joten viikkoon lähdettiin univajeella. MikkoMikko sai flunssan, jonka ensin päättelimme olevan syy myös Ampun edellämainittuun vaivaan. MikkoMikon piti tällä viikolla olla kahtena ja puolena päivänä toimistolla töissä, mutta edellämainitusta vaivasta johtuen oli vain kahtena päivänä. Kun minun työpaikallani oli kevään kiireisin viikko, ei minkään edellämainittujen hyvien syiden vuoksikaan auttanut olla pois työpaikalta, hoitamassa Amppua kotona.
Niinpä Amppua hoitivat tiistaina ensin MikkoMikko, kunnes An-Sofia tuli paikalle ja MikkoMikko pääsi töihin. Kun An-Sofian piti lähteä, Anne ja Eero palasivat viime hetken shoppailukierrokselta meille vahdiksi. Vähän ennen kuin heidän lentokenttätaksinsa oli määrä tulla, minä palasin töistä. Keskiviikkona ei ollut enää Anne ja Eero -optiota, joten kun An-Sofian piti puoli kahden aikaan lähteä, tuli Amppu apulaisekseni töihin. Tarjosin työkavereille iloista apulaista, joka osaa esimerkiksi silputa tai rytätä paperia, levitellä paperiroskiksen sisältöä ympäriinsä tai kaivaa kirjoja hyllystä lattialle. Juuri sellaisiin palveluihin ei tällä viikolla ollut tarvetta. Onneksi työpaikalla oli yksi metallinen seinälevy, johon sai kiinnitellä jääkaappimagneetteja.
Tänään olimme melkein normiarjessa: MikkoMikko kotona, tarkoituksenaan tehdä töitä kotoa käsin. Minä lähdin töihin jo puoli seitsemältä ja lohdutin itseäni ajatuksella että lähden kotiin niin pian kuin mahdollista. No, kello 17.39 se oli mahdollista, sillä vaikka käsillä oli Iso Ongelma, huomasin etten ole osa sen ratkaisua. (En kyllä myönnä olevani osa ongelmaakaan.) MikkoRukkaMikko ei juurikaan ehtinyt töitä tehdä, sillä Amppu ei meinaa nykyään nukkua päiväuniakaan. Päivisin hän on onneksi ollut unimäärään nähden hyväntuulinen, öisin herätessään ei ole, ja nyt jostain syystä öisin ei auta kuin äiti. Ei se, että äiti kävisi toteamassa että kaikki on hyvin, on yö, nukutaan vaan. Vaan se, että saa nukkua äitin mahan päällä tai, mikä ei tietenkään ole ollenkaan hyvä ajatus, että äiti antaa maitoa.
Niin että väsyttää. Että hommat on levällään, niin töissä kuin kotonakin. Jotenkin mieleen tuli että ei ollenkaa hullumpaa, että Suomessa meillä on vielä vähän enempi ansofioita, anneja ja eeroja tämmöisten viikkojen varalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)