Laitoin töihin päälle mekon ja siihen kuuluvan liivin ja suppeasta kenkävalikoimasta asuun parhaiten soveltuvat kengät. Luvassa ei ollut erityistä syytä panna parastaan pukeutumisessa, olinpahan vain edellisenä päivänä siivonnut vaatekaappistani kaikki ne vaatteet joita en enää täällä pidä ja löytänyt kaapin kätköistä vanhoja uusia vaatteita.
Söin töissä aamupalan jatkoksi juustokakkua ja hapankorppuja savulohilevitteen kera.
Istuin kolme tuntia tietokoneen ääressä ja katsoin lähitukipalvelujen etäsäätöä koneellani: odotin ensin, että korjaisivat automaattivastauksen (eli out of officen) toimivaksi, sitten sitä että korjaisivat sen minkä rikkoivat edellistä korjatessa eli hävittivät maailman tietoisuuden sähköpostitilistäni (se oli olemassa, mutta talon sisältä kukaan ei voinut laittaa mulle sähköpostia - toisaalta aika kätevää).
Ruudun tapahtumia tuijotellessani vastasin työkavereiden puheluihin ("sulle ei voi lähettää sähköpostia!"), kirjoitin sekalaiset muistilaput yhdeksi työlistaksi, varasin puutarhuriyrityksestä kaksi ruohonleikkuukertaa (25 dollaria käynniltä) lomamme ajalle ja yritin muuttaa luottokorttimme palkintopisteet käteiseksi. Olisin halunnut 25 000 pisteellä 400 dollaria, pankki tarjosi 15 000 pisteellä 200 dollaria. En kelpuuttanut ilman miettimistä.
Söin lounaan hyvin pikaisesti jotta ehtisin tehdä kaiken sen, mikä jäi tekemättä aamupäivän tuhraantuessa koneongelmiin. Pinaattikeittoa ilman kanamunaa, hapankorppuja savulohilevitteellä.
Koulutin ihmisiä tunnin ajan ja muistin taas miksi puhujille on hyvä laittaa vesilasi pöydälle valmiiksi.
Sain työkaverilta supattelun saattelemana (älä kerro kenellekään, kun muille ei ole) pari palaa kasvispiirasta kotiinvietäksi. Söin pienen palan ennen lähtöä ja toisen matkalla. Kotiin asti toin neljä palaa, "työnantajan hyvityksenä siitä että työpäivä venyi taas niin pitkäksi".
Huomasin kotiin lähtiessäni että hame, liivi ja niihin soveltuvat kengät eivät ole oiva asu neljän kilometrin kotimatkalle 30 asteen helteessä. Ensinnäkin hikiset reidet hameen alla hiertävät ihon rikki. Asuun parhaiten soveltuvat kengät eivät sovellu yli yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen urakkakävelyyn. Onneksi oli varavaatteita, joskaan nekään ei ihan oivallisinta laatua.
Kotiovella huutelin Amalialle pienen pienestä postiluukustamme ja tungin hänelle mainospostia. Hän iloisena työnsi postin takaisin ulos.
Pesimme Ampun kanssa koneellisen villavaatteita. Hän oikeaoppisesti poimi talviasusteiden joukosta ne, jotka eivät sovellu konepesuun. Lähitulevaisuudessa pakkaan villaiset vaatteet muovipussiin, jonka voi imurilla imeä tyhjäksi ilmasta. Muuttojärjestelyitä siis.
Nukutin Amaliaa melkein tunnin. Tässäkin lajissa työnjako meinasi kääntyä päinvastaiseksi.
Kirjoitin tämän kirjoituksen räikeimpiä lainasanoja mahdollisimman paljon vältellen. Keskityin kirjoittamaan toisin sanojen "kollega", "to do -lista" ja "bonus" kohdalla. Yllättävimmin kirjoitukseen oli livahtaa "quiche" ja livahtamaan pääsi jo "tsempata" ja "firma", jotka eivät niin räikeitä ehkä olekaan. Out of office oli sen sijaan pakko jättää, kun en tiennyt mikä olisi sellainen sana josta ihmiset varmasti tietäisivät mistä puhun.
Mitähän sanoja jäi huomaamatta? Kyllähän sanat aina tietenkin jostain lainaa on, mutta mitkähän mahtaisivat olla selvimmät
1 kommentti:
Yksi unohtui: lähetin synttärionnittelut Kanadaan Lauralle, joka on ahkerimpien kommentoijien joukossa, jos ei jopa ahkerin. Hetsku
Lähetä kommentti