Päivät ovat olleet aika hektisiä enkä ole ehtinyt bloggaamaan. Tänään päätimme olla ahmimatta tietä ja ottaa iisimmin. Jäimme viettämään leppoisaa päivää Estes Parkin kaupunkiin ihan Kalliovuorten kansallispuiston kupeeseen.
Chicagostahan lähdimme tiistaina, reissun neljäntenä matkapäivänä kohti Denveriä. MikkoMikko kävi vielä ennen junamatkaa Chicagon korkeimman tornitalon lasilattialaisella terassilla, me Ampun kanssa elbailtiin rautatieasemalla ja varattiin mm. paluuliput Suomeen. Ei junalla valitettavasti, eikä laivallakaan. Tömähdämme Seutulaan tiistaina 5. elokuuta Reykjavikista.
Toinen junamatkamme meni hyvin, tiesimme jo miten toimitaan. Yritimme olla fiksuja emmekä menneet ravintolavaunuun illalliselle (joka kuuluu makuupaikan hintaan) väsyneen lapsen kanssa. Lapselle kun ei tietenkään ole omaa istumapaikkaa ja pöydät täytetään järjestyksessä, eli omaa rauhaa tai rauhattomuutta ei ole. Mutta olihan se syöminen aika säätöä siellä omassa kopissakin, kun pienelle pöydälle laskettiin alkusalaatit, pääruuat, sämpylät ja juomat ja toinen yritti syödä sillä aikaa kun toinen yritti pitää Ampun näppejä erossa ruuista. Yö sujui paremmin, ainakin minun osalta, kun nukuin yksin yläsängyllä. Mutta tulihan se herätys klo 4.15 kohteen eli Denverin aikaa, joten aika kauan saatiin kopissamme puuhastella ennen kuin aamiaiselle päästiin klo 6.
Denveriin saavuimme reilusti myöhässä. Ensimmäinen tehtävä oli hakea auto lentokentältä noin 40 kilometrin päästä. Taksiin tavaroinemme. Vuokraamossa me jäimme Ampun kanssa paljon vartijoiksi eli tavararöykkiömme viereen istumaan sillä aikaa kun MikkoMikko selvitti vuokrauksen eri koukeroita. Kaikki piti olla valmiiksi maksettu paitsi turvaistuin, jonka piti maksaa max. 65 dollaria koko ajalta. No, jouduimme maksamaan 250 dollaria siitä, että auto palautetaan eri kaupunkiin. Sen saamme hyvityksenä myöhemmin. 150 dollaria piti jättää vakuudeksi eli sekin pitäisi palautua matkakassaamme. Turvaistuimen vuokra oli 150 dollaria, MikkoMikko jo kyseli vuokraamosta missä on lähin turvaistuinkauppa. Ja tietenkin päälle tuli veroja ja muita maksuja, joiden piti olla kuitattu silmä ennakkovarauksella. Mutta kun nälkä painoi päälle ja vuokraamossa taisi kaksi tuntia vierähtää, oli lyötävä rahat tiskiin ja lähdetävä syömään.
Sillä aikaa taivas alkoi mustumaan ja ruokailun jälkeen kohti Denverin keskustaa ajaessamme saimme päällemme kunnon raekuuron. Tornadotkin vyöryivät lähistöllä...
*********
Ei pitäisi tehdä tällaisia megakirjoituksia, kun en ehdi ikinä ajantasalle. Nyt tämä verkkoon ja sitten jatko-osaa kirjoittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti