Minne jäimmekään? Sinne Denverin raesateisiin ja tornadojen vietäväksi. Niistä onneksemme selvisimme. Tornado olisi tietysti ollut jännittävää nähdä, mutta jostain suojaisasta bunkkerista eikä pikkuautosta käsin. Denverin keskusta oli yllättävän kiva. Ajattelimme ennen reissua että pääosin haluamme nähdä luonnon ihmeitä ja pikkukyliä, "aitoa Amerikkaa", mutta kyllä Denverissä olisi viihtynyt kauemminkin. Päätimme jatkaa kuitenkin Boulderiin yöksi, lähemmäs Kalliovuorten kansallispuistoa. Matkalle saimme jo maistiaisia tulevista maisemista, huikean vihreitä rinteitä. Varmaan jotain muutakin, mutta mun maisemanihailua vähän häiritsi se, että takapenkillä piti samalla viihdyttää väsynyttä Amppua, navigoida kännykän huonolla karttaohjelmalla ja varata hotellia ipadin huonolla hotelliohjelmalla. Boulderissa ei paljon kaupunkia käyty katsomassa, vaan parkkeerasimme itsemme yöksi joskus ehkä loistaneeseen hotelliin, joka nyt oli tunkkainen ja väsähtänyt. Mutta hyvin nukuttiin yö, ja kahden junayön kokemuksella tiedän että junayön jälkeen on hyvä nukkua hyvin.
Aamulla jatkoimme kohti Estes Parkia, joka on "porttikaupunki" Kalliovuorten kansallispuistoon itäpuolella. Kaupungin turisti-infossa selvisi, että kansallispuiston halkaiseva tienpätkä aukeaisi ehkä seuraavana päivänä. Koska pikkukaupunki vaikutti kivalta ja löysimme kivan ja halvan hotellin, jäimme Estes Parkiin päiväksi lepäilemään.
Seuraavana päivänä tie avattiin, ja pääsimme ajamaan lumisten vuortenhuippujen keskelle. Ylvästä, kaunista, hiljaista, suurta. Korkeimmillaan kävimme noin 12 000 jalassa eli noin 3700 metrin korkeudessa. Kun niin korkealta lähtee laskeutumaan, niin pitkään pysytään korkealla. Olin jostain oudosta syystä hämmentynyt kun hulppeat maisemat vaan jatkuivat yhtä upeina, ja ehkä loppujen lopuksi vaikuttunein olin "tusinamaisemista" moottoritie I-70:n varrella matkalla Glenwood Springsiin. Harmi etten saanut niistä kuvia, takapenkillä on aina paljon säpinää silloin kun Amppu ei nuku. Siinä ei jouda kameralla tähtäilemään.
Glenwood Springsissa ja sen lähistöllä olisi ollut monta mahdollista tapaa viettää päiviä. Aivan moottoritien kupeessa on luonnonvesikylpylä, lähellä Hanging lake (jota en nyt pysty linkkaamaan tähän, hakekaapa Googlella kuvia) ja Aspeniin julkkisia bongailemaan olisi ollut vain tunnin matka. Meillä oli vielä parempi suunnitelma: Kävimme hotellin kehnon aamupalan jälkeen (ne on Amerikassa lähes poikkeuksetta kehnoja) Ampun nukutuskävelyllä, ja niin hyvä kävely se olikin että Amppu nukkui kolmen tunnin aamupäiväunet, ja sen aikana ehdimme itsekin torkahtaa. Aamupalaa paljon paremman brunssin jälkeen jatkoimme matkaan Grand Junctioniin. Bensaa ei ollut tankissa paljon, mutta matka ei onneksi ollut pitkä. Päätimme kuitenkin koukata yhden kansallismetsän kautta, ja alkoi sataa lunta...
######
Nyt täytyy taas lähettää tämä julkaisuun ja jatkaa myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti