Ulkomaalainen saa shokin Moskovassa

Karjalan Sanomat: Ulkomaalainen saa shokin Moskovassa
16.5.1992

Viisumin saanti Venäjän matkalle saattaa olla vaikea tehtävä. Sitten Moskovassa voi saada oikean shokin. Kaupunki tarjoaa lukuisia yllätyksiä.

Venäjän pääkaupunki tekee ensin erittäin epämiellyttävän vaikutuksen ulkomaalaiseen. Sitten hän voi tulla haltioihinsa tai saada vihanvimman. Syntyy käsitys, että itse moskovalaisetkin joutuvat usein pois tolaltaan, mutta monivuosisataisen historian aikana he ovat oppineet kestämään vaikeuksia, jotka voisivat aiheuttaa mellakoita missä tahansa muussa maassa.

Täällä Hetsku, Moskova.

Asiat järjestykseen

Eräs ystäväni sanoi kerran jotenkin niin, että keskinkertaisten ihmisten tarvitsee pitää asiat työpyödällä järjestyksessä jotta ajatuksetkin olisivat järjestyksessä. Viisaat ihmiset, tämän teorian mukaan, voivat ajatella selvästi kaaoksenkin keskellä.

En tiedä onko tuosta teoriasta tutkittua tietoa, mutta minä olen tämän perusteella - ja muillakin perustein - hyvin keskinkertainen. En yleensä poistu töistä siivoamatta työpöytää, sillä laittamalla tavarat ja paperit paikalleen voin samalla käydä läpi että tuliko kaikki tehtyä. Työni on sellaista, että uusi tehtävä tulee ennen kuin vanhan on ehtinyt lopettaa, eli jotenkin on askellettava takaisinpäin että muistaa mitä kaikkea oli oikeastaan tekemässä.

Viime viikko meni asioita vastaanottaessa, ylöskirjattessa ja pinotessa, ja viikonloppu stressiä hajoittaessa. Tänään on tarkoitus tehdä, yliviivata ja järjestellä. Kaikki muistilaput, paperit ja viritelmät on saatava siivottua pöydältä. Ja sitten on mentävä kotiin pesemään pyykkiä, tiskaamaan, siivoamaan ja tekemään venäjän läksyjä.

Nukkumaan mennessä aion tuntea suoraselkäisyyttä. Että asiat ja elämä on hallinnassa.

Hetsku, a cleaning woman.

Tulivat, näkivät - Moskova voitti?

Vieraat numerolla 6-8 saapuivat Suomesta aamujunalla hiukan pöllämystyneinä (mitä lie tuo sana tarkalleen ottaen tarkoittaakaan), ja vieras numero 9 Ranskasta iltalennolla keskelle suomalaisvieraiden ja -emännän jo virkistynyttä meininkiä. Ja siinähän se viikonloppu sujahti, iloisessa ja värikkäässä seurueessa hyvin harmaan ja loskaisen Moskovan kujilla ja kodeissa. Vieraille tarjoiltiin muun muassa:

- georgialaista ruokaa - "juustopizzaa"
- wii-urheilua, joskin aika kohtuullisessa määrin
- Punainen tori ilman kuperkeikkaa
- kierros Gumissa ja Detskij Mirissä
- ökyostoksia ökykaupassa
- breakdancea kollegan tupareissa
- käsitaksiajelua sekä emännän kanssa mutta myös hardcoreversiona: ilman osoitetta tai yhteistä kieltä kuljettajan kanssa.

Kaikesta vieraat selviytyivät kunnialla tai kunniatta, miten sen nyt ottaa. Ehdotukseeni "ens kerralla kannattaa ehkä tulla kun on kesä ja hyvät kelit" sain vastauksen "ai eikö me aikaisemmin voida tulla", eli päättelisin että Moskova voitti puolelleen taas pari uutta sankarimatkailijaa.

Hyvä niin. Arki alkoi emännälle sellaisella ryminällä, että seuraava vierasryhmä ei voi mitenkään tulla liian pian, paitsi jos tänään illalla kotiin kömpiessäni joku ovella mua odottaa.

Hetsku, joka on liian väsynyt ja työllä kuormitettu sanoakseen mitään järkevää.

Virkistävät vieraat numeroilla 6-9

Vieraita! Uusia naamoja! Ihmisiä, joiden kanssa en tee töitä 8-11 tuntia päivittäin, joiden kanssa en kulje iltaisin kotiin yli tuulisen sillan, joiden kanssa en käy venäjän tunneilla tai Filipp Kirkorovin keikoilla tai joiden kanssa en istu iltaa edellä mainittuja ruotien.

Ihmisiä, jotka eivät spekuloi työpaikkani henkilöstökuvioilla, eivät tunne kollegojani tai eivätkä huokaile (minun tapaan) töiden paljoutta ja "elämän" vähyyttä täällä. Virkistävää!

Leevi and the Leavingsin tribuuttilevy, hymynaamoja, turkinpippureita, Gifu-hornia, kalamiehen kavereita, ruisleipää, Fazerin suklaata, Hesarin Nyt- ja kuukausiliitteitä. Oi onnenpäiviä!

Vieraat olivat itse hiukan väsyneen oloisia kuuman junamatkan jäljiltä kylmässä Moskovassa, ja aika hämmentyineitä tungoksesta, joka vei meidät väkisin metroon Komsomolskajan asemalla, mutta aion niille osoittaa, että Moskova on paljon mainettaan parempi. Sunnuntai-iltana nähdään, miten kävi.

Hetsku, joka on itse niin innoissaan että töiden tekeminenkin on kivaa!

Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin

Huonojen uutisten virta jatkui vielä eilisen blogi-postaukseni jälkeen. Söin iltapalaksi Jalostajan hernekeittoa, mikä on ehdottomasti hyvä uutinen. Sinappia ei ollut vaikka olin pyöritellyt Turkulaista kaupassa vain muutama päivä aiemmin - siis huono uutinen.

Tänään kuulin lisää huonoja uutisia. Pet Shop Boysin keikka on peruttu. Pelicans ei johda enää SM-liigaa (ihmeen kauan sitä kestikin!). Kaikki yritykset saada kollegalle hyvä seuraaja ovat olleet tuloksettomia, eikä plan c:tä ole.

Mutta kaiken kompensoiva hyvä uutinen on onneksi edessä: kaikki viikonlopun vieraat ovat saaneet viisumin, ja viikonloppuna minulla on siis neljä seuralaista, jotka eivät työskentele samassa paikassa kuin minä. Haus-kaa!

Hetsku, joka näköjään luokittelee kaiken joko huonoiksi tai hyviksi uutisiksi. Mustaa tai valkoista.

Hyvät ja huonot uutiset

Ensin huonot uutiset. En nimittäin voi tehdä uutisoinnista hampurilaismallin mukaista hyvät-huonot-hyvät-kerrostusta, sillä hyviä uutisia on vain yksi ja huonoja enemmän. Ehkä mallia voisi nouduttaa käänteisesti, huonot-hyvät-huonot?

No, asiaan. Huonoa on se, että töitä on aika paljon, lähikollega on työmatkalla ja kohta siirtymässä täältä kokonaan pois, hänelle ei ole löytynyt vielä seuraajaa ja lähiaikoina on tulossa teknisesti yli hilseen meneviä muutoksia, joista juuri minun pitäisi jotenkin olla kärryillä.

Hyvä uutinen on se, että lähimetroaseman kulmille ilmestyi eilen kaksi pullonpalautusautomaattia, eli pulloja ei tarvitse enää roudata yli viimaisen sillan.

Nimimerkillä Pienestä se ilo on revittävä!

Miltä jatsi näyttää?

Luin tänään Hesarista, että Jazzliiton Yrjö-palkinto on annettu tänä vuonna Teppo Mäkyselle. Mäkys-Teppo on varmaan Yrjö-palkintonsa ansainnut, ehkä myös palkinto nimensä. Vai pahentaako nimi palkinnon?

Jatsista puheenollen, en ole sen kuuntelussa ammattilainen. Olen käynyt Pori Jazzeilla kahdesti, enkä kummallakaan kerralla päässyt Kirjurinluodolle päälavojen ääreen. Kun minulle tarjottiin ilmaiseksi sadan euron arvoista lippua Baltic Jazz -tapahtumaan, päätin tarttua tilaisuuteen ja hankkia jatsiin lisää tuntumaa.

Tapahtuman ensimmäisenä iltana torstaina esiintyivät kaksi kokoonpanoa, suomalainen Helsinki-trio yhdessä venäläisen Lennyn kanssa, sekä tanskalais-ruotsalainen duo. Helsinki-trio soitti modernia jazzia. Se on vaikeaa kaltaiselleni jatsi-aloittelijalle. Biisit tuntuvat kestävän kauan, ja välillä kuulostaa siltä, kuin kaikki soittaisivat eri kappaletta. Musiikki oli kuitenkin kovin iloista, se kuulosti jota kuinkin tältä:


Suurinpiirtein saa selvän mitä on meneillään, mutta ihan tarkasti ei ymmärrä aistimaansa. Valoisaa. Arvosanaksi 9.

Naapurimaalaisten duo soitti tuttuja klassikoita jatsahtavasti. Tanskalaisnainen lauloi ja loi kiinnostavia tehosteääniä suullansa (naksutti kieltään, ulvoi ja huokaili), ruotsalaismies säesti pelkällä kontrabassolla. Gershwinien Summertimea ja David Bowien Life on Marsia oli melko paljon helpompi kuunnella kuin Helsinki-trioa, mutta toisaalta naisen tekemät tehosteet alkoivat jossain vaiheessa tuntua liioittelulta, eikä hyvistä biiseistäkään mitään kovin kiinnostavaa saatu irti. Arvosanaksi 8-.

Eniten tapahtuman jälkeen askarrutti kuitenkin se, miltä jatsi näyttää. Puolityhjä, ylisiisti, kolkko teatterisali ja iso Skoda-mainos esiintymislavalla eivät vastaa mielikuvaani jatsin soittopaikasta. Jatsia soitetaan Budapestin Piafissa. Siellä käyneet tietävät mitä tarkoitan.

Jatsimuusikot näyttävät suomalaisen pumpun perusteella opiskelijoilta. Fonistilla on reisitaskuhousut ja takatukka, pianisti näyttää psykologian opiskelijalta. Kontrabasisti on niin totinen, että huolestuttaa. Rumpali on, tietenkin, orkesterin komistus ja hymyilee niin, että suomalaistytöt rivin 4 paikoilla 18 ja 19 huokailevat ja nyökyttelevät merkitsevästi toisilleen.

Duon solisti näyttää Jerry Hallilta, siis siltä Rollareiden Mick Jaggerin vaimolta:


Kontrabasisti näyttää ruotsalaiseksi kovin tanskalaiselta, ja erehdyttävän paljon eräältä Helsingin-kollegaltani:


Terveisiä vaan Rainolle, jos sattuu lukemaan!

Miltä jatsi näyttää? En minä tiedä, menkää itse katsomaan!

Hetsku, joka lähettää lisäksi terveiset Mummulle, joka blogiani ahkerasti lukee, sekä Äitille ja Oskarille, jotka lähtivät pääkaupunkiseudulta Keuruulle shoppailemaan.