Miltä jatsi näyttää?

Luin tänään Hesarista, että Jazzliiton Yrjö-palkinto on annettu tänä vuonna Teppo Mäkyselle. Mäkys-Teppo on varmaan Yrjö-palkintonsa ansainnut, ehkä myös palkinto nimensä. Vai pahentaako nimi palkinnon?

Jatsista puheenollen, en ole sen kuuntelussa ammattilainen. Olen käynyt Pori Jazzeilla kahdesti, enkä kummallakaan kerralla päässyt Kirjurinluodolle päälavojen ääreen. Kun minulle tarjottiin ilmaiseksi sadan euron arvoista lippua Baltic Jazz -tapahtumaan, päätin tarttua tilaisuuteen ja hankkia jatsiin lisää tuntumaa.

Tapahtuman ensimmäisenä iltana torstaina esiintyivät kaksi kokoonpanoa, suomalainen Helsinki-trio yhdessä venäläisen Lennyn kanssa, sekä tanskalais-ruotsalainen duo. Helsinki-trio soitti modernia jazzia. Se on vaikeaa kaltaiselleni jatsi-aloittelijalle. Biisit tuntuvat kestävän kauan, ja välillä kuulostaa siltä, kuin kaikki soittaisivat eri kappaletta. Musiikki oli kuitenkin kovin iloista, se kuulosti jota kuinkin tältä:


Suurinpiirtein saa selvän mitä on meneillään, mutta ihan tarkasti ei ymmärrä aistimaansa. Valoisaa. Arvosanaksi 9.

Naapurimaalaisten duo soitti tuttuja klassikoita jatsahtavasti. Tanskalaisnainen lauloi ja loi kiinnostavia tehosteääniä suullansa (naksutti kieltään, ulvoi ja huokaili), ruotsalaismies säesti pelkällä kontrabassolla. Gershwinien Summertimea ja David Bowien Life on Marsia oli melko paljon helpompi kuunnella kuin Helsinki-trioa, mutta toisaalta naisen tekemät tehosteet alkoivat jossain vaiheessa tuntua liioittelulta, eikä hyvistä biiseistäkään mitään kovin kiinnostavaa saatu irti. Arvosanaksi 8-.

Eniten tapahtuman jälkeen askarrutti kuitenkin se, miltä jatsi näyttää. Puolityhjä, ylisiisti, kolkko teatterisali ja iso Skoda-mainos esiintymislavalla eivät vastaa mielikuvaani jatsin soittopaikasta. Jatsia soitetaan Budapestin Piafissa. Siellä käyneet tietävät mitä tarkoitan.

Jatsimuusikot näyttävät suomalaisen pumpun perusteella opiskelijoilta. Fonistilla on reisitaskuhousut ja takatukka, pianisti näyttää psykologian opiskelijalta. Kontrabasisti on niin totinen, että huolestuttaa. Rumpali on, tietenkin, orkesterin komistus ja hymyilee niin, että suomalaistytöt rivin 4 paikoilla 18 ja 19 huokailevat ja nyökyttelevät merkitsevästi toisilleen.

Duon solisti näyttää Jerry Hallilta, siis siltä Rollareiden Mick Jaggerin vaimolta:


Kontrabasisti näyttää ruotsalaiseksi kovin tanskalaiselta, ja erehdyttävän paljon eräältä Helsingin-kollegaltani:


Terveisiä vaan Rainolle, jos sattuu lukemaan!

Miltä jatsi näyttää? En minä tiedä, menkää itse katsomaan!

Hetsku, joka lähettää lisäksi terveiset Mummulle, joka blogiani ahkerasti lukee, sekä Äitille ja Oskarille, jotka lähtivät pääkaupunkiseudulta Keuruulle shoppailemaan.