Turhan monessa suomalaiskodissa herättiin eilen aamulla kamalaan todellisuuteen. Jos oli saatu nukuttua. Tai jos todellisuuden oli ylipäänsä ehtinyt ymmärtää. Mikään tavallinen ei tunnu miltään, ja kaikki tuntuu äärettömän kamalalta.
Tuusulassa mutta muuallakin olisi maksettu mitä vain, että siellä olisi voitu herätä meidän monen ankeaan arkiaamuun.
Pimeään väsymykseen.
Peiton ulkopuolinen maailma on kylmä. Parin torkkuherätyksen verran lisää unta. Suihkun ulkopuolinen maailma on kylmä. Kurja aamupala, kuiva leivänkäppänä, sitten töihin, vaikka kello ei ole sieltä lähdön jälkeen ehtinyt ympäri pyörähtää. Töitä, töitä, liikaa, eikä mistään oikein saa otetta. Edellisen päivän rästit, kuluvan päivän kaaos, esimiehen tyrkkäämät ylimääräiset, tulevien päivien työhyökyaalto, josta ei vielä tiedä, mutta jonka voi aavistaa.
Kotiin jo neljältä - päivän pieni valopilkku. Ja kun on kotona kerrankin aikaisin, voi pyykätä. Sohvien alta ei jaksa imuroida kunnolla. Limainen puurokattila ällöttää. Teekellosta tipahtaa märät teelehdet matolle. Kaupassa hedelmien punnitusjonossa mummo kiilaa eteen seitsemän eri tuotteen kanssa. Kiroilua ja huokailua.
Sitten tulee aavistus, että joku haaveilee juuri tästä minun arkipäivästä. Muistelee jotain mennyttä vastaavaa, tai toivoo, että voisi vielä olla sellaista, ihan tavallista, ja sellaista ei tule enää koskaan.
Koti on siisti kun sinne palataan kaupasta. Teekupillinen, päivän Moscow Times, pesukoneen kodikas kolina ja kynttilän lepattava liekki ovat yllättävän hyvää seuraa.
Arki voi olla aarre. Ja varsinkin, kun edessä on viikonloppu.
Hetsku, joka toivoo että ihana kamala arki voisi olla mahdollisimman monen onni.
3 kommenttia:
Idolini Matti Nykänen on sanonut niitä kuolemattomia viisauksia, joista haluan siteerata yhtä:"Elämä on ihmisen parasta aikaa!" Kuinka sen voisi paremmin ilmaista? Itse pystyn vain niin laimeaan ilmaisuun, kuin:"Rakastan arkea."
Siihen sisältyy päivistä parhaimmat, tai niin kuin laulussa sanotaan: Lauantai on päivistä parhain! Onneksi huomenna on se!
Lähdemme toivottavasti Oskarin kanssa Keuruulle tapaamaan Isopappaa. Mennään Jyväskylän kautta ja siellä on se ihana hissi!
Ikävä kyllä, vain ne, jotka sen ovat Oskarin kanssa nähneet, ymmärtävät tilanteen ainutkertaisuuden. Samalla kertaa juhlaa ja arkea!
Hyvä asia, että saan tehdä töitä hyvin johdetussa koulussa. Viestejä on tullut, että vaikeuksia on monella taholla.
Hetskulle, joka ei pysty auttamaan,mutta myötäeläminen on tärkeää!
Terve Hetsku,
kuinka viikonloppu on mennyt?
Täällä ihan jees. Eilen oli väsynyttä räpistelyä, mutta tänään paremmin. Seurasaaressa paistamassa makkaraa ja antamassa oraville pähkinöitä.
Nyt taidan ottaa unet.
Näin tänään pyhänä, mutta arki on tosiaan parasta usein ja kauheinta usein, mutta onneksi se tosiaan on.
Ciao!
PS. Ilolan mummolle myöhästyneitä terveisiä Jämsästä. Ihanaa että muutkin arvostavat Mattia, siis Nykäsen. Terv. Virpi
Lähetä kommentti