Viimeiset Helsinki-kuukauteni olivat täyteen tuupattua aikaa. Melkein joka päivälle pari viikkoa eteenpäin oli tullut sovittua jotakin menoa. Viikonloput olivat kalentereiden kuuminta kamaa, parhaimmillaan pariksikin seuraavaksi kuukaudeksi viikoloppuriennot oli sovittu.
Sitten koitti elokuu ja kuin taikaiskusta viikonloput ja arki-illat olivat kalenterissa tyhjinä. Se oli vapauttavaa(kin): Kun mitään ei ollut sovittuna voi tehdä mitä vaan! Enkä tullut tehneeeksi juuri mitään. Nukuin paljon, vaeltelin kaupungilla, tuskailin hikeäni ja ostin tyhjään kotiini vehnäjauhoja, tiskirättejä ja suolaa.
Nyt olen saavuttanut taas asettautumisasteikolla sen pisteen, että kalenteri on täynnä merkintöjä joka viikonlopulle vuoden loppuun. Kivoja tapahtumia, jotain mitä odottaa. Ensin luutapallon sääntöseminaari ja bileet. Sitten vieraat: Ansku, Eero, Franbin ja Saka (in alphabetical order).
Ensimmäisen adventin aattona jouluateria venäjän opettajan luona. Itsenäisyyspäivän jälkeen viikonloppumatka Vladimiriin. Sitten pikkujoulut, sen jälkeen joululomalle Suomeen. Ja jos esimies ja hallinnollisen osaston jumala suo, niin vaihdan vuotta Suomen Lahdessa. Ja jos ei suo, niin sitten töiden merkeissä Moskovassa.
Hetsku, ei niin fully booked etteikö sinne vielä pari Suomi-vierasta mahtuisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti