SannaPi: Siel voi tulla sydäri.
Hetsku: No se on kyllä hyvä syy. Toisaalta sydäri voi tulla jos ei harrasta liikuntaa.
SannaPi: Mut se tulee nopeemmin jos nyt meet rehkimään.
Hetsku, jonka kroppa jäänee tänään pumppaamatta.
31.7.11
Body pump
Hetsku: Sanopa joku hyvä syy miksi en menisi body pumppiin noin tunnin päästä?
Hetsku, jonka kroppa jäänee tänään pumppaamatta.
Hetsku, jonka kroppa jäänee tänään pumppaamatta.
18.7.11
Tip, tip, tap, toinen osa
Elämäni on kangistunut kaavoihin.
Kaava 1: Aina kun tulemme Amerikkaan, näemme ensimmäisen yön jälkeen pihallamme kolibrin. Se on mukavaa.
Kaava 2: Aina* kun palaan kesälomalta kotiin, saan nauttia kodin onnesta muutaman päivän ja sitten sisällä alkaa sataa. Déjá vu, etten sanoisi. Tällä kertaa keittelin aamupuuroa kun aloimme molemmat kuulla outoa naputusta olohuoneesta.
Tuolla reiän sisällä on ruosteisia noin 70 vuotta vanhoja putkia. Pikkuriikkinen putkimies minussa sanoo että sen korjaaminen ei käy hetkessä. Siihen asti emme laske vettä yläkerrassa, emme missään muodossa.
Hetsku, jonka päässä soi vaan Laura Närhen biisi "tämä on totta, tämä on totta".
*No okei, ainakin viimeiset kaksi kertaa.
Kaava 1: Aina kun tulemme Amerikkaan, näemme ensimmäisen yön jälkeen pihallamme kolibrin. Se on mukavaa.
Kaava 2: Aina* kun palaan kesälomalta kotiin, saan nauttia kodin onnesta muutaman päivän ja sitten sisällä alkaa sataa. Déjá vu, etten sanoisi. Tällä kertaa keittelin aamupuuroa kun aloimme molemmat kuulla outoa naputusta olohuoneesta.
Juuri ennen puhkeamista katto näytti tältä
Kuvailisin tuota miestä ämpärin kanssa optimistiksi, mutta minä en tunnekaan häntä, sillä en ollut paikalla. Kuvan otti MikkoMikko.
Nyt katto näyttää tältä:
Tuolla reiän sisällä on ruosteisia noin 70 vuotta vanhoja putkia. Pikkuriikkinen putkimies minussa sanoo että sen korjaaminen ei käy hetkessä. Siihen asti emme laske vettä yläkerrassa, emme missään muodossa.
Hetsku, jonka päässä soi vaan Laura Närhen biisi "tämä on totta, tämä on totta".
*No okei, ainakin viimeiset kaksi kertaa.
7.6.11
Meniskö autokouluun?
Kun halvalla sais, niin mun pitäisi kuulemma ajaa ajokortti täällä. En vakuutu yhtä helpolla kuin Sulo V. Aion selvitä tästä maailmasta ilman, ainakin toistaiseksi.
Illalla, eli juuri äsken, nauroin tälle videolle niin paljon että MikkoMikkokin havahtui elokuvansa ääreltä. Mietin jostain syystä että kannattaisiko sittenkin mennä autokouluun? (En tiedä mikä videossa minut sai sitä edes harkitsemaan.) Yritin siinä hirnumisen lomassa selittää etten naura vahingonilosta, vaan siitä että tuollaista vaan sattuu, eikä siinä itkukaan auta (siis jos kehenkään ei satu). Jos tuo video ei naurata, nukkukaa huonosti (max 6h), tehkää 9-10 tuntia töitä vähillä eväillä ja menkää sitten cocktail-kutsuille pariksi tunniksi. Sen jälkeen valvo vielä liian pitkään, lue hauskoja tarinoita ja sitten katso tuo video. Joko naurattaa?
Nyt en ainakaan ajatellut mennä autokouluun, sillä olen päässyt täällä vihdoin pyöräilyn makuun. Olen huristellut lainapyörällä kaksi ihanaa pyörälenkkiä. Välillä pitää ajaa autojen seassa (ja osata liikennesäännöt), mutta täällä on myös ihania pyöräteitä metsän siimeksessä.
Yhdessä hetkessä manaa maailman monimutkaisuutta ja sitä kirottua huonoa tuuria, että onkin kesälomalla yhden viikon ajan kaksi vuokramökkiä eri puolilta Suomea. Että voiko huonompaa säkää olla? (No voi, ehkä viidellä miljardilla ihmisellä.) Toisen hetkenä on yliväsynyt ja on tikahtua nauruun kun jonkun auto ei meinaa millään mennä parkkiin.
Hetsku, jonka tavoitteena on nukkua ensi yönä kahden lakanan välissä (täällä on jo aika kuuma) eikä vaan yhden alla.
Illalla, eli juuri äsken, nauroin tälle videolle niin paljon että MikkoMikkokin havahtui elokuvansa ääreltä. Mietin jostain syystä että kannattaisiko sittenkin mennä autokouluun? (En tiedä mikä videossa minut sai sitä edes harkitsemaan.) Yritin siinä hirnumisen lomassa selittää etten naura vahingonilosta, vaan siitä että tuollaista vaan sattuu, eikä siinä itkukaan auta (siis jos kehenkään ei satu). Jos tuo video ei naurata, nukkukaa huonosti (max 6h), tehkää 9-10 tuntia töitä vähillä eväillä ja menkää sitten cocktail-kutsuille pariksi tunniksi. Sen jälkeen valvo vielä liian pitkään, lue hauskoja tarinoita ja sitten katso tuo video. Joko naurattaa?
Nyt en ainakaan ajatellut mennä autokouluun, sillä olen päässyt täällä vihdoin pyöräilyn makuun. Olen huristellut lainapyörällä kaksi ihanaa pyörälenkkiä. Välillä pitää ajaa autojen seassa (ja osata liikennesäännöt), mutta täällä on myös ihania pyöräteitä metsän siimeksessä.
Yhdessä hetkessä manaa maailman monimutkaisuutta ja sitä kirottua huonoa tuuria, että onkin kesälomalla yhden viikon ajan kaksi vuokramökkiä eri puolilta Suomea. Että voiko huonompaa säkää olla? (No voi, ehkä viidellä miljardilla ihmisellä.) Toisen hetkenä on yliväsynyt ja on tikahtua nauruun kun jonkun auto ei meinaa millään mennä parkkiin.
Hetsku, jonka tavoitteena on nukkua ensi yönä kahden lakanan välissä (täällä on jo aika kuuma) eikä vaan yhden alla.
31.5.11
Hallitusneuvotteluissa
Olin viime yönä hallitusneuvotteluissa Säätytalossa. Neuvotteluista en tosin paljoakaan muista, mutta olo oli helpottunut kun ne olivat ohi. Asettauduimme ryhmäkuvaan, sellaisiin joihin EU-maiden ministeritkin järjestäytyvät kokouksiensa jälkeen. Harmittelin etten ollut huomannut laittaa puhdasta paitaa päälle, mutta onneksi minulle tarjottiin purppuranpunaista viittaa. Se sopi oikein hyvin ja näytin mielestäni älykkäältä, vaikka vähän ihmettelin miksi olin päässyt mukaan koko tilanteeseen ylipäänsä. Tarkistin lattiaan piirretystä kartasta missä minun pitäisi seistä: ylärivissä, kolmantena vasemmalta. Viereeni tuli valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, joka paikalleen tultuaan otti minua kädestä kiinni, jotta pysyisi pystyssä kaltevalla pinnalla, jolla seisoimme. Hänen kätensä oli kylmä.
Hetsku, joka ei voi vielä kertoa lisää, koska Jyrki on valinnut niukan tiedotuslinjan.
Hetsku, joka ei voi vielä kertoa lisää, koska Jyrki on valinnut niukan tiedotuslinjan.
27.5.11
Byrokratiaa (mutta vain tietyillä ehdoilla)
"...täällä toimistot, virkailijat, sihteerit, tarkastajat ja intendantit eivät ole nimitetty hyödyttämään yleistä etua, todellakin, yleinen etu näyttää olevan asetettu siten, että toimistoja voisi olla."
Tällä viikolla olen pari kertaa suunnitellut ottavani eropelin. Tästä maailmasta yleensä, tai ehkä vain työstäni. Miksi kaikki on niin monimutkaista?
Väitetään, että pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Ehkä kuitenkin pitäisi? Jos organisaatio, jossa olen töissä, luotaisiin nyt, siitä tuskin tehtäisiin sellaista mikä se on. Sehän olisi älytön luomus! Ja vaikka johonkin samanlaiseen päädyttäisiin, niin ainakin olisi ihan terveellistä että organisaation muisti nollattaisiin ja se miettisi alusta asti mitä se tekee, ja varsinkin miten se tehdään.
Tällä viikolla olen vielä oman monimutkaisen organisaationi edustajana ollut yhteydessä toiseen samanlaiseen organisaatioon ja yrittänyt selvittää miten he toimivat organisaationi asian suhteen. Voi pojat!
Voin soittaa aamupäivisin toimistoon X tunnin ajan kysyäkseni onko asiamme hoidettu. Kun se ei ole, voin soittaa pari tuntia myöhemmin toimistoon Y kysyäkseni miksi se ei ole valmis. Sitten saan tietää, että voin seuraavana päivänä tulla hakemaan paperini yhden tunnin aikana pois toimistolta X, sitten asioida ensin toimiston Z kanssa, jonka jälkeen pääsen takaisin aloituspisteeseen toimiston X kanssa.
Asian laita on toimistossa Y ollut tiedossa yli viikon, mutta koska en ole aiemmin hoksannut soittaa toimistoon X, on arvokasta käsittelyaikaa kulunut ainakin viikko hukkaan. Nyt prosessille, joka kestää normaalisti kolmisen viikkoa, on viikko aikaa. Ja siitä viikosta kaikki kolme toimistoa X, Y ja Z ovat suljettuina kolme päivää.
Olen kilttinä tyttönä tietysti ollut vähän hermona asian suhteen, varsinkin kun se ei koske suoraan minua, vaan kollegaani. Koen asian tilasta syyllisyyttä, sillä olisihan minun pitänyt arvata että Y ei ilmoittele jos joku on pielessä. Hermostuksissani manaan toimistossa Y työskentelevät pikkusieluisiksi byrokraatteiksi, joilla on valtaa omien säännöstöjen puitteissa vain siinä, että he voivat olla informoimatta asiakasta asioiden tilasta. Ja mikseivätpä he sitä valtaa käyttäisi? Eihän heillä ole kiire, hätä on asiakkaalla.
Lopulta asia kumminkin ratkeaa onneksi helposti soittamalla toimistoon Z oikealle virkailijalle, joka lupaa hoitaa ensimmäisen prosessin tunnissa, jos lähetän hänelle paperit sähköisesti (sen normaalikäytännön eli paperikopioiden ja viikon odottelun sijaan). Sama virkailija lohduttaa, että ei haittaa vaikka toimisto Y ei asiaa hoida viikon aikana, pääasia että se on siellä vireillä. Olen helpottunut ja hämmentynyt. Miksei tätä voisi aina tehdä näin?
Tänään kolahtaa toimistolta Z paperipostia toisessa asiassa. He eivät voi edetä asiassa, koska siihen liittyvät paperit on toimistossa Y hoidettu näin eikä noin. "Kun ne kerran ovat näin, teidän täytyy asioida toimiston A kanssa."
Hetsku, joka on erittäin tyytyväinen että ensi viikolla kollega K on taas töissä asioimassa toimistojen X, Y, Z ja A ( ja D, Q ja P) kanssa. Ja siihen että saa taukoa niistä omistakin töistä jo kahden viikon päästä.
Tällä viikolla olen pari kertaa suunnitellut ottavani eropelin. Tästä maailmasta yleensä, tai ehkä vain työstäni. Miksi kaikki on niin monimutkaista?
Väitetään, että pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Ehkä kuitenkin pitäisi? Jos organisaatio, jossa olen töissä, luotaisiin nyt, siitä tuskin tehtäisiin sellaista mikä se on. Sehän olisi älytön luomus! Ja vaikka johonkin samanlaiseen päädyttäisiin, niin ainakin olisi ihan terveellistä että organisaation muisti nollattaisiin ja se miettisi alusta asti mitä se tekee, ja varsinkin miten se tehdään.
Tällä viikolla olen vielä oman monimutkaisen organisaationi edustajana ollut yhteydessä toiseen samanlaiseen organisaatioon ja yrittänyt selvittää miten he toimivat organisaationi asian suhteen. Voi pojat!
Voin soittaa aamupäivisin toimistoon X tunnin ajan kysyäkseni onko asiamme hoidettu. Kun se ei ole, voin soittaa pari tuntia myöhemmin toimistoon Y kysyäkseni miksi se ei ole valmis. Sitten saan tietää, että voin seuraavana päivänä tulla hakemaan paperini yhden tunnin aikana pois toimistolta X, sitten asioida ensin toimiston Z kanssa, jonka jälkeen pääsen takaisin aloituspisteeseen toimiston X kanssa.
Asian laita on toimistossa Y ollut tiedossa yli viikon, mutta koska en ole aiemmin hoksannut soittaa toimistoon X, on arvokasta käsittelyaikaa kulunut ainakin viikko hukkaan. Nyt prosessille, joka kestää normaalisti kolmisen viikkoa, on viikko aikaa. Ja siitä viikosta kaikki kolme toimistoa X, Y ja Z ovat suljettuina kolme päivää.
Olen kilttinä tyttönä tietysti ollut vähän hermona asian suhteen, varsinkin kun se ei koske suoraan minua, vaan kollegaani. Koen asian tilasta syyllisyyttä, sillä olisihan minun pitänyt arvata että Y ei ilmoittele jos joku on pielessä. Hermostuksissani manaan toimistossa Y työskentelevät pikkusieluisiksi byrokraatteiksi, joilla on valtaa omien säännöstöjen puitteissa vain siinä, että he voivat olla informoimatta asiakasta asioiden tilasta. Ja mikseivätpä he sitä valtaa käyttäisi? Eihän heillä ole kiire, hätä on asiakkaalla.
Lopulta asia kumminkin ratkeaa onneksi helposti soittamalla toimistoon Z oikealle virkailijalle, joka lupaa hoitaa ensimmäisen prosessin tunnissa, jos lähetän hänelle paperit sähköisesti (sen normaalikäytännön eli paperikopioiden ja viikon odottelun sijaan). Sama virkailija lohduttaa, että ei haittaa vaikka toimisto Y ei asiaa hoida viikon aikana, pääasia että se on siellä vireillä. Olen helpottunut ja hämmentynyt. Miksei tätä voisi aina tehdä näin?
Tänään kolahtaa toimistolta Z paperipostia toisessa asiassa. He eivät voi edetä asiassa, koska siihen liittyvät paperit on toimistossa Y hoidettu näin eikä noin. "Kun ne kerran ovat näin, teidän täytyy asioida toimiston A kanssa."
Hetsku, joka on erittäin tyytyväinen että ensi viikolla kollega K on taas töissä asioimassa toimistojen X, Y, Z ja A ( ja D, Q ja P) kanssa. Ja siihen että saa taukoa niistä omistakin töistä jo kahden viikon päästä.
21.5.11
It's now or never.
Luen ahkerasti blogeja ja harmittelen kun ne ei päivity. Mulle blogini päivittämättömyyttä ei juuri kukaan harmittele, mutta ajattelin hetki sitten, että just nyt on valittava meinaako sitä päivittää enää koskaan. Meinaa. Siispä teen sen juuri nyt.
Täällä on kesäistä. On lauantai, eikä viikonlopuksi ole suunnitteilla muuta kuin huominen rullaluistelureissu Rock Creek Parkissa ja ehkä leffareissu. Ensi viikonloppu on pidempi, koska maanantai 30. toukokuuta on Memorial day. Suunnittelemme automatkaa Clevelandiin, mahdollisesti Pittsburghin kautta, tai vaihtoehtoisesti tutustumista amish-elämään Ohiossa.
Töitä toimistolla on jäljellä kolme viikkoa (ennen Suomen-reissua), kollegan sijaistamista (eli tuplatöitä) viikko. Kolmen viikon päästä olemme Reykjavikissa. Ensimmäinen Suomi-viikko menee koulutuksessa Helsingissä. Sitten on neljä viikkoa lomaa. Neljä viikkoa lomaa tuntuu pitkältä (paitsi opettajista), mtta kun on ollut vuoden pois Suomesta, tuntuu ettei neljässä viikossa millään ehdi tekemään kaikkea sitä mitä haluaisi. Ainakaan rennosti. Joten on pakko suunnitella mitä tekee milloinkin.
Ehdotin MikkoMikolle ettei tehtäisi mitään tänään. Hän arveli ettei se kumminkaan onnistu, ja onhan tänään kello kolmeen mennessä jo syöty aamupala ja pesty koneellinen pyykkiä. Ties miten maanisiksi muutummekaan iltaan mennessä.
Täällä Hetsku, ja tässä oli tilannekatsaus. Toivotaan, ettei tämä jää tähän.
Täällä on kesäistä. On lauantai, eikä viikonlopuksi ole suunnitteilla muuta kuin huominen rullaluistelureissu Rock Creek Parkissa ja ehkä leffareissu. Ensi viikonloppu on pidempi, koska maanantai 30. toukokuuta on Memorial day. Suunnittelemme automatkaa Clevelandiin, mahdollisesti Pittsburghin kautta, tai vaihtoehtoisesti tutustumista amish-elämään Ohiossa.
Töitä toimistolla on jäljellä kolme viikkoa (ennen Suomen-reissua), kollegan sijaistamista (eli tuplatöitä) viikko. Kolmen viikon päästä olemme Reykjavikissa. Ensimmäinen Suomi-viikko menee koulutuksessa Helsingissä. Sitten on neljä viikkoa lomaa. Neljä viikkoa lomaa tuntuu pitkältä (paitsi opettajista), mtta kun on ollut vuoden pois Suomesta, tuntuu ettei neljässä viikossa millään ehdi tekemään kaikkea sitä mitä haluaisi. Ainakaan rennosti. Joten on pakko suunnitella mitä tekee milloinkin.
Ehdotin MikkoMikolle ettei tehtäisi mitään tänään. Hän arveli ettei se kumminkaan onnistu, ja onhan tänään kello kolmeen mennessä jo syöty aamupala ja pesty koneellinen pyykkiä. Ties miten maanisiksi muutummekaan iltaan mennessä.
Täällä Hetsku, ja tässä oli tilannekatsaus. Toivotaan, ettei tämä jää tähän.
8.3.11
Gran Turismo
On kivaa kun tulee vieraita (tulkaa, tulkaa!). Vieraat ovat helmiä meille (sioille?). Vieraat tuovat tuulahduksen kotia, säpinää, särön arkeen ja ruisleipää, salmiakkia, xylitol-purkkaa ja nipun naistenlehtiä.
Mutta ehkä vieraatkin saavat jotain. Ansku ja Taika tulivat tuuri muassaan, ainakin jos osaa katsoa oikein silmin. He eivät mahtuneet SAS:in lennolle Kööpenhamina-Dulles, johon heillä oli jo paikkaliput, vaan lensivät Brysselin kautta puoli tuntia aiemmin, ja saivat "hyvitykseksi" 1200 euron edestä lentolippuja SAS:lle. Eli pääsevät tänne uudestaan vielä joskus, tai Ansku vaikka kaksikin kertaa.
Uudelleen reitityksen jälkeen laukut tietenkin jäivät Brysseliin, ja saapuivat vasta kaksi ja puoli vuorokautta myöhemmin. Siitä hyvitykseksi lentoyhtiö lupasi korvata 200 dollarin edestä tarpeellisia tavaroita, mutta matkavakuutusyhtiö pisti paremmaksi, ja korvaa 65e/hlö/alkava vuorokausi, eli 390 euroa. Sillä rahallahan shoppaa vaatteita, kenkiä ja meikkejä jo ihan mukavasti! Eli omaa rahaa ei parin ensimmäisen päivän aikana kulunut juuri yhtään.
Ja sitten Washington D.C. on vielä niin mahtava turistipaikka, että moneen paikkaan pääsee ilmaiseksi (jos ei huomioida mahtavia parkkimaksuja, mutta autolla meneminen on moneen paikkaan valintakysymys).
Taikan ja Anskun turistilistalle mahtuivat ainakin:
- kierros eläintarhassa
- kierros Suomen suurlähetystössä
- kierros Capitolilla eli paikallisella "eduskuntatalolla"
- kierros maailman suurimmissa matalassa rakennuksessa eli Pentagonissa
- Iwo Jiman muistomerkki ja Arlingtonin hautausmaa
- Ostosreissu Tyson's Corneriin ja Leesburgiin (eivät ihan ilmaisia reissuja...)
- pulahtelua uimahallissa (joka paikallisille eli minulle ilmainen, vieraille yht. 11 usd)
- päivä Amerikan historian museossa
- päivä kansallisessa akvaariossa Baltimoressa (30 usd/aikuinen, lapsilta vähän vähempi)
- intialaista käärmetanssia Kennedy Centerissä eli isolla kulttuuritalolla
ja luvassa vielä ilmeisesti ainakin kierrokset ilmailumuseossa ja luonnonhistorian museossa.
Kaikki edellä mainitut hinnattomattomat jutut ovat siis ilmaisia. Jos siis vaan saa lentolipun hinnan raavittua kasaan niin täällä voi tehdä aika halvalla ellei jopa ilmaiseksi vaikka mitä. Sillä eihän tuossa ollut kuin murto-osa tämän kylän ilmaisista asioista. Siis tulkaa, tulkaa!
Hetsku, tänään vielä itsekin turisti ja huomenna taas työläinen.
PS. Lisäksi täällä on pelattu sulkapalloa ja grillattu pihalla mukavassa Suomen kesäsäässä (+20c) jo 27. helmikuuta.
Mutta ehkä vieraatkin saavat jotain. Ansku ja Taika tulivat tuuri muassaan, ainakin jos osaa katsoa oikein silmin. He eivät mahtuneet SAS:in lennolle Kööpenhamina-Dulles, johon heillä oli jo paikkaliput, vaan lensivät Brysselin kautta puoli tuntia aiemmin, ja saivat "hyvitykseksi" 1200 euron edestä lentolippuja SAS:lle. Eli pääsevät tänne uudestaan vielä joskus, tai Ansku vaikka kaksikin kertaa.
Uudelleen reitityksen jälkeen laukut tietenkin jäivät Brysseliin, ja saapuivat vasta kaksi ja puoli vuorokautta myöhemmin. Siitä hyvitykseksi lentoyhtiö lupasi korvata 200 dollarin edestä tarpeellisia tavaroita, mutta matkavakuutusyhtiö pisti paremmaksi, ja korvaa 65e/hlö/alkava vuorokausi, eli 390 euroa. Sillä rahallahan shoppaa vaatteita, kenkiä ja meikkejä jo ihan mukavasti! Eli omaa rahaa ei parin ensimmäisen päivän aikana kulunut juuri yhtään.
Ja sitten Washington D.C. on vielä niin mahtava turistipaikka, että moneen paikkaan pääsee ilmaiseksi (jos ei huomioida mahtavia parkkimaksuja, mutta autolla meneminen on moneen paikkaan valintakysymys).
Taikan ja Anskun turistilistalle mahtuivat ainakin:
- kierros eläintarhassa
- kierros Suomen suurlähetystössä
- kierros Capitolilla eli paikallisella "eduskuntatalolla"
- kierros maailman suurimmissa matalassa rakennuksessa eli Pentagonissa
- Iwo Jiman muistomerkki ja Arlingtonin hautausmaa
- Ostosreissu Tyson's Corneriin ja Leesburgiin (eivät ihan ilmaisia reissuja...)
- pulahtelua uimahallissa (joka paikallisille eli minulle ilmainen, vieraille yht. 11 usd)
- päivä Amerikan historian museossa
- päivä kansallisessa akvaariossa Baltimoressa (30 usd/aikuinen, lapsilta vähän vähempi)
- intialaista käärmetanssia Kennedy Centerissä eli isolla kulttuuritalolla
ja luvassa vielä ilmeisesti ainakin kierrokset ilmailumuseossa ja luonnonhistorian museossa.
Kaikki edellä mainitut hinnattomattomat jutut ovat siis ilmaisia. Jos siis vaan saa lentolipun hinnan raavittua kasaan niin täällä voi tehdä aika halvalla ellei jopa ilmaiseksi vaikka mitä. Sillä eihän tuossa ollut kuin murto-osa tämän kylän ilmaisista asioista. Siis tulkaa, tulkaa!
Hetsku, tänään vielä itsekin turisti ja huomenna taas työläinen.
PS. Lisäksi täällä on pelattu sulkapalloa ja grillattu pihalla mukavassa Suomen kesäsäässä (+20c) jo 27. helmikuuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)