Se on alkanut taas. Tai se alkoi jo pari viikkoa sitten, mutta nyt sietokyky alkaa olla koetuksella.
On kuuma. Jos kiroilisin blogissani sanoisin jopa että helvetin kuuma, mutta kiroilu on rumaa ja syntiä. On siis vain kuuma, muuta ei ole kuin kuumuus.
Mittarissa oli aamuisella työmatkalla +28c. Kotona makuuhuonessa yöllä enemmän. Kun herään kahden-kolmen aikoihin yöllä, pää ja tyyny ovat hiestä märkiä. Jaloissa on kutiavat hyttysten jälkeensä jättämät paukamat. Ikkunaa on tietysti pakko pitää auki että ilma edes vähän virtaisi.
Ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi: joko siirryn parvekkeelle nukkumaan, sillä siellä oli illalla Buubun mukaan kylmempää kuin seinän toisella puolella makuuhuoneessani. Tai sitten hommaan vihdoinkin sen pöheltäjän sängyn viereen.
Muuten muutun läpi-äreäksi. Eilen olin väsynyt ja pintaäreä, mutta jälkimmäinen korjaantui hyvässä seurassa ja uudella sovituksella Zen Cafen Pihan ilman sadettajaa -biisiin. En muista miten se meni, mutta hikisadettajasta siinä puhuttiin.
Tänään lähden taas Suomeen, jonne on pahaksi iskenyt helleaalto. Olisipa junassa edes normaalioloista poiketen kylmä. Kuumuus on ruma sana, kylmyys soi kauniimpana.
Hetsku, jonka työpaikan pihalla sadettaja tekee joka kierroksella sateenkaaren. Se olkoon merkki siitä että kaikki kääntyy paremmaksi. Joka suhteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti