Helppoja kysymyksiä, vaikeita vastauksia

Ilta kolmen alle nelivuotiaan kanssa on kysymyksiä tulvillaan. Mitä se on, kysyy kaksivuotias ja osoittaa vuorotellen Kuukausiliitteen kuvan jokaista yksityiskohtaa. Se on kenkä. Se on toinen kenkä. Se on ankka. Se on huivi. Se on hiekkaa. Kuka on heittänyt hiekkaa sängylle? No se on vaan siinä kuvassa. Mummo mitä mä haluaisin? Lisää nakkeja, oletan.

Melkein nelivuotiaiden kolmivuotiaiden kysymykset ovat jo hankalampia. Mikä on Lahti? Onko Lahti Moskovassa? Mennäänkö mekin junalla Moskovaan? Kun kolmivuotiaita on kaksi, toinen sentään joskus keksii vastauksen toiselle. Aina kun ei aikuinenkaan tiedä vastausta. Tai ei keksi neljättätoista tapaa selittää. Tai ei vaan enää jaksa.

Aikuisten useimpiin kysymyksiin löytyy vastaus toiselta tai internetistä. CMX:n Elokuun kruunu –biisissä lauletaan ensin ”on vielä kesä mutta kohta on syksy” ja sitten vasta ”on vielä yö mutta kohta on aamu”. Baikal-järvi sulaa yleensä toukokuussa, ja Pekingin keskilämpötila huhtikuussa on noin +15 astetta. Perhonen lasikuvussa –elokuvan päähenkilö on eri kuin Kirottu hiljaisuus –kirjan. Z-juna Helsinkistä Lahteen lähtee 41 minuuttia yli ja Lahdesta Helsinkiin 17 minuuttia yli.

Aina ei aikuisten kysymyksiin löydy vastausta Wikipediasta tai Googlen avulla. Onko tässä mitään järkeä? Tuleeko tästä mitään? Kauanko tää voi jatkua näin? Erotaanko? Aletaanko tyttö- ja poikaystäviksi?

Kolmevuotiaan kanssa ei tarvitse pohtia ihmissuhteita ja mitä kukakin on toiselle. Kun kolmevuotiaalle sanoo että Heta-täti auttaa sandaalit jalkaan, nauraa kolmevuotias ettei se mikään Heta-täti ole! Sehän on Heta.

Kolmikymppinen ei päästä tai pääse niin helpolla. Mutta toisaalta kolmikymppinen tietää mikä se neljäs e:llä alkava eläin on. Kolmevuotias ei edes ymmärrä kysymystä.

Hetsku, joka ei paljasta viimeisen kysymyksen vastausta vaikka kuinka tinkaisitte.