Sieniretkelle lähden silti aina mielelläni. Pienenä olin innokas, sillä jos löysin riittävän hyvän sieniesiintymän Äiti osti palkinnoksi karkkipussin. Tällä iällä, varsinkin moskovoitumisen jälkeen, olen iloinen jos pääsen metsään kulkemaan. Viikko sitten löysin Äitille LOL:in metsistä kaksi haaparouskua. Ja Kaivopihalta rasiallisen kanttarelleja (5e). Lauantaina sain äitiltä Lauantaipussin.
Tänään piti taas lähteä sieneen. Nyt ei ollut houkuttimena karkkipussi eikä edes kävely metsässä, sillä metsästysmaastoksi valitsimme Annin kanssa Gorkin puiston, eli Korkinparkin. Se on siis puisto, osin huvipuisto jopa, eikä todellakaan mitään sienimaastoa. Mutta nyt tärkeintä olikin ulkoilu, ihon kylmettäminen, kahvi termarissa ja pakastimesta sulatetut pullat. Anni juuttui ensin töissä palaveriin ja sitten ruuhkatrolliin, joten retkelle päästiin vasta iltakahdeksalta. Satoi vettä. Ei kaatamalla mutta sateenvarjon arvoisesti. Lämmintä oli noin kuusi astetta. Oli melkoisen pimeääkin, aurinko oli laskenut juuri vaikka ei sitä koko päivän kestäneeltä sateelta oltu edes nähty. Mutta sateestahan sienet tykkää. Siis sieneen!
Korkinparkissa ei ollut meidän lisäksi ketään. Kävelimme tyhjän, pimeän ja märän puiston käytäviä pitkin. Annilla on Moskovassa mukana vain yhdet kengät, joten Anni joutui suorittamaan erilaisia urheiluharjoitteita: lätäkön yli hyppäämistä ja katukiveyksen reunalla tasapainoilua. Puistovahti nousi kopistaan ulos ja vihelsi pilliinsä peräämme. Selitin että haluamme vähän kuljeskella. Puistovahti huitoi kädellään suuntaan josta portit eivät olleet suljetut ja pudisteli päätänsä.
Maailmanpyörän juurella pysähdyimme penkkien ääreen kaffelle. Pulla maistui hyvältä ja kahvikin oli vielä lämmintä. Totesimme sen kummemmin ympärille katsomatta että sieniä ei taida olla. Mukavaa oli.
Hetsku, joka on syönyt hyvää sieniruokaa vain Mikkelissä vappuna 2002. Resepti oli yksinkertainen: lehtisalaattia ja niitä vaaleanpunaisia karkkisieniä.
3 kommenttia:
Maailman tai ainakin Viikin paras sienirisoton tekijä ilmoittautuu tekemään sinulle sitä herkkua joskus...Ties vaikka maistuisi, kun siinä ruuassa sienet on ryyditetty mm.parmesanilla, valkkarilla ja rosmariinilla...Ja herkkua sopii nauttia mukavan kirpeän valkkarin tai peräti kuohujuoman kera...
T:Elina
Huomenta LOLin metsästä!
Sienisaaliit ovat jääneet täälläkin vähäisiksi työkiireiden takia.
Tänään pitää mennä Hiekkaharjun kentälle mittailemaan keihään kaaria. Siitä hyvästä saan päivän pidennyksen syksyn minilomaan (Moskovassa?)Onko kutsu voimassa? Ja ennen kaikkea viisumi? Viidennellä visiitilläni kaupungissa haluaisin käydä katsomassa jotain kaupungin reunaakin.
Nyt sieniä katsastamaan!
Mukavia syyspäiviä sinnekin!
toivottaa Äiti
P.S. En ilmoittaudu kisaan, pelkästään siksi, että haluan varmistaa kaikki herkut itselleni.
Kunhabn seuraavan kerran ehdin Viikkiin asti niin laitetaan sienirisottoa yksi pieni annos.
Äipälle on kutsu voimassa, tottakai. Viisumikutsua ei ole vielä tehty, palataan siihen huomenna eli maanantaina. Kuten epäilinkin, joudun sillä viikolla paiskimaan ylitöitä, mutta viideskertalainenhan osaa Moskovan kokoisessa kaupungissa viihdyttää itseänsä.
Lähetä kommentti