10.9.08

Via Dolorosa

Venäjän rajavartiolaitoksen virkamies katsoo minuun hymyillen. Ensimmäinen ajatus on että me ollaan tavattu ennemminkin. Hymy vaikuttaa tuttavalliselta. Mutta missä? Ei kai se voi mua miltään aiemmalta kerralta muistaa, onhan menomatkastakin jo melkein neljä viikkoa.

Vasta myöhemmin, herran jo mentyä, mieleen tulevat muut vaihtoehdot. Että jos se hymyilikin sille että aikoo saattaa mut vaikeuksiin. Tai että se nauroi mun passikuvalle, jossa näytän tosi yrmyltä. Kuvaa kun otti komea nuorimies, jolle mun oli vaikea olla hymyilemättä vaikka passikuvassa pitääkin olla naama peruslukemilla. Lopputulos oli se että näytän siltä kuin mulla olisi sitruuna suussa.

Hetken kuluttua venäläinen tullimies kurkkaa hyttiini, ja hymyilee. No johan nyt on! Hymyilevät virkamiehet, eihän tämä voi olla mahdollista Venäjällä tai missään. Hämmennyn enkä ehdi ajaa miestä tiehensä ennen kuin se kurkkaa tyhjälle ylähyllylle ja poistuu sanomatta mitään.

"Pieniä valon pilkahduksia tässä tuskallisessa matkassa", ajattelen. Paluu lomalta. Paluu töihin. Paluu Suomen raikkaasta ilmasta Moskovan autoilmastoon. Alkava flunssa, se pahin eka päivä kun väsyttää, ei voi hengittää nenän kautta ja vetistä räkää pitää niistää koko ajan. Arki. Seuraavaan lomaan sata vuotta.

Pahimpana tuhannen kilometrin välimatka tärkeisiin ihmisiin.

Ystävällinen vaunupalvelija tuo räkäiselle olemukselleni teetä ja voileipiä ja hymyilee leveästi. 

Silloin ymmärrän yskän. Hänen lähdettyä ovelta poistan nenästä tulpaksi laittamani paperitupon. 

Helpottaa. Jos pieni pala paperia saa kolme aikuista miestä hymyilemään iloisesti, niin miksei sitä itsekin voisi löytää joka päivä monta uutta ilonaihetta. Pienestä paperituposta tai jostain muusta.

Hetsku. Itse Räkä-räikkönen.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuliskohan sieltä ihan LOL jos laittaisit paperitupon sijasta tamponin? Narun voit sitoa silmälaseihin, niin ei pääse katoamaan jos jostain syystä nenästä tipahtaa... Imukyvynkin pitäisi olla jotain toista kun paperin...

t. SannaPe

Anonyymi kirjoitti...

Ei saa naurattaa flunssaista! Henki ei todellakaan kulje mihinkään suuntaan, ja nauru tekee yrittämisestäkin vaikeampaa. Viime viikolla lupaavasti alkanu joogaurani tyssäsi tällä viikolla, kun en kehdannut mennä edes yrittämään nenän läpi tehtäviä joogahengityksiä täyteen saliin. Täytyy silti muistaa tuo nenätuppo tulevaisuutta varten, jos vaikka on tylsää töissä ja tunkisi niitä tuppoja aikansa kuluksi. Kunhan ei tee liian pieniä tuppoja, ettei tarvitse mennä lääkäriin, jotta tuppo ongittaisi pois. Nimim. nenäliinaa keikalle korvatulppana käyttänyt ja lääkäriin sitten marssinut Lauralei

Hetsku kirjoitti...

Kaikki on käyny testaamassa joogaa. Mäkin haluan mennä. Kunhan flunssa katoaa ja olen perehtynyt termistöön suomeksi, jotta osaa arvailla mitä venäjänkieliset joogakäskyt mahtaa käytännössä tarkoittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Nää on niin mahtavia nää sun tarinat...

extempore: saanko tarjota sun puolesta näitä kustantajalle?

sannapi helsingistä siis.

Hetsku kirjoitti...

hehee! Saa tarjota, ihan vapaasti. En ymmärrä miksi näitä kukaan kustantaisi, en itte ainakaan rupeis.