Mitä viimeisellä lomaviikolla ehtii tehdä?

Terveisiä lomalta! Olen ollut suunnittelemattomien suunnitelmien mukaisesti viimeiset kolme viikkoa ties missä ja ties mitä tehden. Olen ihastellut ihmisiä ja hämmästellyt hyvää asiakaspalvelua (sain ehjän läppärin huollosta päivässä !). Huonoa asiakaspalvelua en jäänyt hämmästelemään vaan vaihdoin akuutisssa korttipulassa pankkia. En tosin ehtinytkään jäädä odottamaan kortin saapumista Helsinkiin vaan lähdin Turkuun. Siellä tapasin Kaisan vaan en Tommia, yövyin ylellisesti Hampurilaispörssissä ja hankin alkupääoman omalle sivukirjastolleni Sammakosta. Kuljetan kirjastoa putkikassissa mukana loppulomani ajan.

Koska en osaa valita puoltani Turku-Tampere -keskustelussa, piti tasapuolisuuden vuoksi - mutta ei ollenkaan siksi - käydä myös Tampereella, josssa Laura oli laittamassa kotiaan kasaan ja Eeva purkamassa kasaa kodiksi. Molempien luokse ja Tampereelle olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa, mutta piti kiiruhtaa Lahden kautta Mikkeliin Sakan isän pankin mökille festareille. Kuudeskin kerta sanoi toden, vaikka melkein paukkanen pakkoi. Sivukirjasto avattiin yleisölle ensimmäisen kerran juuri Koukkuniemessä mutta jostain syystä kukaan ei ehtinyt kirjoja lukemaan.

Nyt olen kolmatta päivää paluumatkalla Mikkelistä eli Lahdessa. En tosin tiedä minne olen palaamassa. Moskovaan kai, lopulta.

Haluaisin vielä loman aikana käydä Ylivieskassa moikkaamassa samasukunimistä vanhempaa ja Hämeenlinnassa samasukunimistä nuorempaa väkeä. Berliinissä lepyttämässä Äitiharjoittelijan joka ei syystä jota en ymmärrä pääse blogiini. Kuulla Andreakselta vaikutelmat Budapestista jonne muutimme yhdessä tasan viisi vuotta sitten. Käydä Jämsässä toteamassa ettei syytä huoleen: kolmenkympin jälkeenkin on elämää.

Jos en niin paljon haluaisi olla siellä missä nyt olen niin ehtisin tehdä kaiken. Täytyy valita. Ja sitten lähteä.

Hetsku, joka huokaillen laskee viimeisiä lomapäivään. Ei niinkään se töihinpaluu kuin se Suomesta lähteminen.