"Voi voi sun lomasäitä", huokailevat mulle ne, jotka ovat oman lomansa pitäneet. Vaan en usko että kenelläkään muulla on Suomessa neljä viikkoa putkeen lomailleena ollut yhtään paremmat säät. Eikä sillä ole väliäkään. Parasta lomassa on loma. Se ettei ole töissä.
Parasta parempaa lomassa on ihmiset. Se että Suomessa törmää sattumalta vanhoihin tuttuihin. Teemuun Torvessa. Kaverin lukioaikaisen ihastuksen Janin kaveriin Teppoon. Lastenvaunuja työntävään Kataan ja Annukkaan. Korkeasaaressa Blåndiin eli Johannaan ja hänen lapsiinsa. Laura Voutilaisen levyjulkkarikeikkaa kuvaamassa olleeseen Multimedia-Pekkaan. Moskovasta Tallinaan siirtyneeseen Juhaan ja Tanjaan Zetorissa.
Tosiparhautta on se että törmää niihin keihin on suunnitellutkin törmäävänsä. Mikkomikkoon, Anniin ja Mikkoon. Anskuun ja Taikaan, vähän Jaskaan ja Jenniinkin. Laurakaisaan. Eija Beehen ensin vahingossa ja myöhemmin tositarkoituksella. E3aan, Mirvaan ja Matti Johannes Koivuun. Sannaan, Emiloon, Okkeliin, Veelaan ja Helenaan, Ennioon. Vuokkoon, Ninaan ja Marjuttiin (ja Nepskun ihaniin ruokiin). Neeaan, Henttuun ja Hannaan, jolla viisi viikkoa h-hetkeen. Puolisattumalta Sakaan ja Mariin. Ja sitten vihdoin Äippäänkin, joka on pääsemässä itselangetetusta kuumekaranteenista.
Parasta lomalaisen suviyössä on ihmiset. Jo tavatut ja vielä ta-vat-ta-vat.
Hetsku. Ihminen, joka kehrää kuin kissa.
2 kommenttia:
Tyhmintä on se että rupeaa luettelemaan ihmisiä eikä muista luetella kaikkia. Tapasin tositarkoituksella myös Sannan, Maken, Emman ja Miljan, vaikkakin vähän myöhemmin kun oli suunniteltu. Synttärijuhlapäivänä oli juhlafiilis kateissa lompakon myötä. Terkut Hollolaan!
Terkut takaisin! Ei sitten pysytty "salarakkaina"... En muuten itsekään huomannut, että "Hetan listalta" puutuimme. Kiitos muistamisesta!
Lähetä kommentti