Noin vuosi sitten ihmettelimme Moskovassa Laurakaisan kanssa outoa maihinnousua. Nuoria, skrodeja miehiä hihattomissa merimiespaidoissa, tai vähän vanhempia ex-skrodeja samanlaisissa sinivalkoraidallisissa paidoissa ja samanlainen baretti päässä. Kaikki yhtä tukevassa laitamyötäisessä, iltaa kohti yhä pahemmassa myräkässä. Laurakaisa sai Suomesta tekstiviestitse asiaan selkoa.
Eilen se päivä taas koitti. Kävelimme Sannapin kanssa Tretjakovin uuden gallerian ohitse, kun huomasin, että ne on täällä taas. Mutta mitä ne nyt olikaan? Tekstiviesti Laurakaisalle Imatralle. "Olikohan ne jotain laskuvarjojoukkoja tai maahanlaskujoukkoja tai semmoisia".
Oli mitä oli, niitä oli kaikkialla. Kun purjehdimme jokiristeilyllä Krimin sillan ali, sillalta huudettiin paattiimme "slovo!" ja paatista takaisin sillalle "slovo!". Metrossa yksi morjak laittoi kätensä ulkomaalaisen miehen hartoille ja huusi "Rossija!", ravintolasta kotiinpalattuamme yksi morjak tuli selittämään meille jotain josta emme jääneet ottamaan selvää. Gorkin puiston edessä yksi morjak potkaisi maassamakaavaa kanssasoturia, ja Leninskij prospektin ali menevässä tunnelissa OMOH-joukkojen miehet partioivat morjakkien menoa haalarin napit auki, merimiespaidat alta vilkkuen.
Hetsku, joka ei vieläkään tarkalleen ottaen tiedä mikä ihmeen päivä tämä oli, mutta ei aio sitä myöskään mennä morjakilta itseltänsä kysymään. Laitan vuoden päästä taas tekstiviestiä Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti