Lompakko lost and found, ja mitä siitä seurasi.

Kävin lauantai-iltana grillillä. Teknisesti ottaen oli sunnuntai jo, mutta minun mielestä viikonpäivä vaihtuu sillä aikaa kun nukutaan. Grilliltä meninkin nukkumaan. Taksilla. Tai majapaikkaan päästyäni söin ensin makkaraperunat (tai taksarin niin kuin Keski-Suomessa tavataan sanoa) ja join päälle melkein litran laktoositonta ja rasvatonta maitoa. Nukahdin pesemättä hampaitani.

Sunnuntaina juotuani mitalikahvit soutajanaisten kunniaksi aloin kaivata taas ruokaa. Pizzaa kotiinkuljetuksella. Kun tuli kolehdin kokoamisen vuoro en löytänyt rahapussiani mistään. Nyt ei ollut kyse yrityksestä päästä tilanteesta maksamatta. Lompakkoa ei löytynyt pizzan tultuakaan. Ei pakastimesta, ei leivänpaahtimesta, ei roskiksesta, ei maton alta.

Muistelimme illan kulkua. Aukotonta todistetta siitä, että rahapussia olisi käsitelty vielä majapaikassa, ei ollut. Aloitin tarkistamalla taksin, sillä se tuntui todennäköisimmältä paikalta hukkaamiselle. Soitto taksin tilausnumeroon. Nöyränä selitin tilanteen. Missä kaupungissa lompakko hävisi? Änkytin turhankin tarkasti että Lahdessa ajettiin, mutta taksi oli kyllä Hollolasta. "Millä nimellä", kysyi tyly taksikeskuksen täti. "Ai mitä millä nimellä? Millä nimellä taksi oli tilattu, vai?". Taksikeskuksen täti oli vielä tylympi. "No ei tietenkään. Se lompakko, millä nimellä?" Jos tilanne olisi ollut toinen, olisin huomauttanut huonosta kysymyksenasettelusta. Miksei se vaan kysynyt nimeäni? Lopputulos oli kuitenkin se ettei taksista ollut löytynyt minun lompakkoani. Kaksi muuta kyllä.

Siispä kuolettamaan kortteja. Soitto sulkupalveluun, jonne pääsin jonottamatta sunnuntaina, vaikka ajattelin että voisi olla ruuhka-aikaa. "Mihin kortti hävisi?" (En kai minä sitä tiedä, silloinhan se ei olisi hävinnyt.) Monelta? Onko syytä epäillä varkautta? Hävisikö vain kortti vai koko lompakko? Oliko lompakossa kuvallinen henkilökortti? Näihin kysymyksiin vastatessani Sampo-pankin korttini kuoli. Sitä ei saa käyttää vaikka se löytyisikin.

Tekstiviesti kollegalle. Voisiko joku töistä sulkea venäläisen Master electronin?

Maanantai-aamuna tihkusateessa kävelen ensin Sokoksen asiakaspalveluun sulkemaan S-etukorttini. Toimenpide tuntuu naurettavalta, mutta virkailija pitää sitä tärkeänä, kikkailee uuden tilauksen niin että se toimitetaan äitini osoitteeseen ja antaa S-tililtä käteistä jotta pääsen aamupalalle. Mallikasta palvelua. Sitten poliisiasemalle kyselemään löytötavaroita. Lompakkoa ei vielä ole löytynyt, mutta virkailija lupaa soittaa jos se palautuu ja siellä on jokin korttini tallessa. Mallikas asiakaspalvelija nro 2 kirjoittaa löytötavaratoimiston puhelinnumeron lapulle. Lapun taakse on kirjoitettu sanat "vyölaukku" ja "Merja". Ovatkohan ne jo löytäneet toisensa?

Aamupalan jälkeen vihdoin Sampo-pankkiin (haluan kirjoittaa sen noin). Olen hiukan ajatuksissani, ja sanon tulleeni sulkemaan pankkikorttiani. Sitten mietin muutaman sekunnin ja totean sulkeneenikin sen jo edellisenä päivänä. Siispä tulin tilaamaan uutta. "Uuden tilaus lähti automaattisesti samalla kun suljit vanhaa". Ahaa. Siispä nostan vain rahaa. Saan vielä pankkivirkailijalta vinkin merkitä itselleni maksuhäiriö asiakastieto.com-verkkopalvelun kautta. Näin kukaan ei pystyisi varastamaan henkilöyttäni ja pikavippaamaan tai muuten saattamaan minua pulaan. Saisin kuulemma printattua itselleni todistuksen, että häiriömerkintä on minun tekemäni jos joskus tulisi tarve todistella luottokelpoisuuttani. Nyökyttelin virkailijalle, mutta ajattelin mielessäni että se on turhan raju toimenpide, joka jossain vaiheessa varmasti heittäisi kapuloita rattaisiini.

Pankin ulkopuolella herää kysymys että mihin uusi pankkikorttini toimitetaan. Siispä takaisin pankkiin selvittämään tilannetta. En pääse saman virkailijan luo, vaan nuoremman, epävarmemman ja tympeämmän virkailijan käsittelyyn. Selitän lyhyesti ongelmallisen tilanteeni. Lomaa on vielä yli kolme viikkoa jäljellä, posti menee lappeenrantalaiseen postilokeroon ja sieltä edelleen Moskovaan. Haluan kortin käyttöön jo Suomessa. Sitten katkeaa Hetsku-kamelin selkä Sampo-pankin asiakkaana. Virkailija toteaa lyhyesti ettei mitään ole tehtävissä eikä edes tunnu miettivän asialle luovaa ratkaisua. Toimitusosoitetta ei voi muuttaa, tilausta ei voi perua ja tehdä uutta, en voi saada varakorttia. Lopuksi hän sanoo että halutessani hän voi kyllä nyt tehdä minulle osoitteenmuutoksen järjestelmään, mutta se ei tässä korttilähetyksessä auttaisi. Ärähdän itselleni epätyypillisesti etten ymmärrä mitä järkeä siinä olisi: muuttaa osoitteeni joksikin muuksi kuin se oikeasti on, kun se ei kerran auttaisi tässä tilanteessa.

Onneksi keksin itse tilanteeseen ratkaisun. Vaihdan pankkia. Saan toisesta pankista uuden kortin nopeammin ja voin samalla ilmoittaa Sammolle tyytymättömyyteni keväällä alkaneeseen sekoiluun.

Tiistaina yritän sulkea venäläistä Master electroniani, sillä se ei onnistu kuin henkilökohtaisesti. Soitan pankin sulkupalveluun. Miesvirkailija vastaa. Selitän tilanteen, ja hän pyytää minua tavamaan nimeni. Teen sen, ja hän pyytää minua odottamaan linjalla sillä aikaa kun hän yhdistää minut spesialistille. Odotan kuuntelemalla europoppia. Hetken kuluttua sama miesvirkailija pyytää minua kertomaan syntymäaikani. Kerrottuani sen virkailija pyytää taas odottamaan pääsyä spesialistille. Odotan ja mietin että mitähän tämä puhelu mahtaa maksaa minulle. Hetken kuluttua sama mies pyytää minua odottamaan vielä hetken kun hän sulkee korttini. Sen jälkeen kuulen puolen minuutin välein pyynnön odottaa vielä hetken, sillä kaikki spesialistit ovat varattuja. Odotan noin kuusi minuuttia. Olkoon. Kortti on suljettu tai ei, mutta en halua mennä vararikkoon kuuntelemalla moskovalaisen pankin puhelinpalvelun äänitettä.

Keskiviikkoaamuna heräilen puhelinsoittoon. Vastaan juuri heränneen käheällä äänellä puhelimeen vain etunimellä, sillä olen edellisenä päivänä saanut palautetta liian virallisesta vastaamistavasta. Herra esittelee itsensä ja kysyy olenko Heta Ilona Melantie. Vastaan olevani ja kysyn heti perään että onko hän löytänyt lompakkoni. Kuulemma on. Soittaja on herra Taksikuski joka ilmeisesti on vasta siivonnut autoansa kunnolla. Herra Taksikuski kyselee missä vaiheessa tulin hänen kyytiinsä ja on tyytyväinen kun osaan selittää kyydin ja hän tuntuu tilanteen vielä muistavan. Kuultuani kotikaupunkini nimen hän lupaa lähteä tuomaan lompakkoa Moskovaan, mutta tulen avuliasta herra Taksikuskia vastaan ja sanon että hollolalainen ystävä voi hakea lompakon. Herra Taksikuski ilmoittaa että lompakossa on rahaa 25 euroa, ja nauraen jatkaa että hän aikoo niillä laittaa elämän risaiseksi. Erittäin mallikasta palvelua.

Myöhemmin keskiviikkona vaihdan pankkia. Voisin kertoa pankin valinnasta toisen yhtä pitkän tarinan, mutta oiotaan nyt. Olen siirtänyt rahani ruotsalaisten kaitsettavaksi. Nyt odottelen että Handelsbankenin kortti saapuu ja sitten allekirjoitan valtakirjan jolla HB voi ilmoittaa Sampoon että mua ei enää kiinnosta. Voi kun sen voisi tehdä Maija Vilkkumaan Satumaa-tangon tahtiin.

Hetsku, jonka suunnittelemattoman loman ensimmäinen viikko menee asioidessa. Huomenna selvitellään HP:n kanssa että mihin voin viedä läppärini huoltoon. Mallin näytönohjaimessa on vikaa, ja sen vuoksi takuuta on pidennetty kahteen vuoteen, joten korjaus menee HP:n piikkiin. Jeejee. Asiat suttaantuu!