Oh no! They killed Kenny! Боже мой, они убили Кенни!
Eilen arki-iltojen uskollinen seuralaiseni, läppärini, pimahti. Jaska viime visiitillään varoitti että koneeni on tyyppivikaista mallia, ja onneksi vinkistä viisastuneena sentään otin varmuuskopiot kaikista kovalevyllä olleista valokuvista.
Se seikka saa minut näkemään asiassa jotain muutakin kuin vain katastrofin. Huomaan nimittäin että tietokoneesta on tullut kodin keskus. Eikä se ole ehkä hyvä asia. Mutta kun siinä oli kaikki mitä tarvittiin: yhteys muuhun maailmaan, dvd-soitin, uutiset, kaikki mun musiikki, google ja wikipedia, skype, messenger ja facebook.
Pimahtamisen aiheuttaneen raivotuskan laannuttua ihmettelin että mitä nyt voi ylipäätänsä tehdä. Otin päikkärit, tuijottelin ulos ikkunasta, avasin pitkästä aikaa telkkarin katsellakseni tv-ohjelmia, selailin lehtiä, luin kirjaa ja puhuin puhelimessa.
Onhan sitä kaikkee vielä ilman tietokonettakin. Ja lomaankaan enää viikko.
Hetsku, virtuaalimaailmasta herätetty
4 kommenttia:
Heippa vaan Ilolasta!
Tietokone toimii, mutta sähköposti ei. Tässä oiva kiertotie.
Viimeisen lomaviikon kunniaksi en tee enää mitään mainittavaa. Kolmas päivä menossa. Miten tällaiset päivät sitten kuluvat, eikä ole edes pitkästynyt olo. Jääkaapin ovi aukeaa usein ja liesi napsahtaa päälle tiuhaan. Onnekseni käy nälkäisiä läheisiä ihmisiä vierailulla. Yllättävä ongelma syntyi, kun suola on aivan lopussa. Siihen verrattuna titokoneen puutos on pientä. Kauppa ei ole kaukana ja sinne täytyy mennä metsän kautta tunnin matka, että voi taas aukoa jääkaappia. Välillä selailen lehtiä, lähettelen tekstiviestejä ja ihmettelen itsekin, mitä kaikkea voi olla tekemättä.
Heihei Ilolaan, siellä lasketaan päiviä loman loppuun ja täällä alkuun. Olen samaa mieltä että suolan puuttuminen on vakavampaa kuin tietokoneen. Suolaton puuro on kamalaa. Koneettomuuteen totuin kahdessa vuorokaudessa. Veikkaan että puuro veisi kauemmin!
Suola vai tietokone?
Tänä aamuna olen syönyt suolaa, mutta luulen, että olisin tullut toimeen ilman sitäkin. Söin jo hieman vanhentuneen sämpylän ja luulen, että se olisi mennyt ihan yhtä hyvin alas ilman suolaakin.
Tietokonetta ilman en olisi pärjännyt töissä sitten alkuunkaan. Tietokone on herättänyt tänä aamuna paljon tunteita. Raivostutti kun ääni oli nauhalla pientä hiiren piiperrystä. Tietokoneen avulla sain äänen kuitenkin kasvatettua normaalin kuuloiseksi puheeksi.
Tietokone raivostutti ja rauhoitti.
Suolan kanssa en moisiin tunnekuohuihin usko pääseväni.
Ei vai, suolan ja suolattomuuden takia on kotona tapeltu äänekkäästi ja muistaakseni joskus jopa itketty, kun on kinattu aiheesta: Voiko vähäsuolainen ruoka maistua miltään ja pitääkö 1-vuotiaidenkin ruokaan laittaa suolaa?
SannaPi.
Töissä suolatta ja kotona koneetta. Ehämmääkään ihan ilman konetta tai nettiä ole sentään joutunut olemaan. Vaikka sehän voisi tehdä hyvää. Onneksi kohta alkaa LOMA ja voin testata kaikkea paitsi suolatonta puuroa.
Lähetä kommentti