Arkista juhlaa

No niin, on aihetta juhlaan: reilu kaksi viikkoa kestänyt taistelu päättyi, kun saimme tietää uuden tilinumeromme HSBC:ssä. Kaksi viikkoa on niin pitkä kypsytysaika, että jopa minä aloin huomauttaa palveluntarjoajalle ettei kaikki ole mennyt ihan niin kuin piti, enkä vaan hymistellyt että "ei se mitään", ja kiroillut sitten yksinäni jälkeenpäin. Olen siis oppinut asiakkaana vaatimaan edes vähän jotain - kyllä kai siinä on jo juhlan aihe?

Järjestyksessä ensimmäinen juhla koettiin kyllä jo maanantaina. Olen nimittäin haeskellut täältä hyvää maitoa, kun Whole Foods -kauppaketjun maitohylly lupaavasti tarjosi rasvatonta ja laktoositonta maitoa (Suomessa tietysti maitojuomaa, koska haluamme nipottaa). Vaan ensimmäinen testitölkillinen (puoli gallonaa eli melkein kaksi litraa) maistui maitojauheelta, toinen vähän liian makealta ja muutenkin oudolta verrattuna siihen mitä haettiin.

Vaan maanantai, tuo päivistä parjatuin, saikin yllättävän käänteen: olimme Safewayssa ruokaostoksilla, ja kun etsin uutta maitoa testattavaksi, niin kas, mitä sieltä löytyykään: Real Goodness -maitoa! Naurettava nimi, mutta rasvatonta ja laktoositonta...ja kuka sitä valmistaakaan!

Riemu purkautui tanssiin ja kiljahduksiin kotona, kun pääsin sitä maistamaan, maistuu melkein yhtä hyvältä kuin Valion rasvaton, laktoositon maitojuoma Suomessa. MikkoMikko oli maun suhteen vähän kriittisempi, mutta hänen tilanteensa ei olekaan yhtä epätoivoinen kuin minun. Nam!

Eilen lähdimme ostosmatkalle Bethesdaan, joka sijaitsee naapuriosavaltiossa Marylandissa, mutta vain yhden metropysäkin päässä. Bethesda on kiinnostava ja hauska paikka, sillä:

• se on rekisteröimätön alue, jolla ei ole virallisia rajoja (MM:n kaivama vastaus mun kysymykseen onko Bethesda kaupunki vai kaupunginosa).
• siellä kulkee ilmainen bussi keskikaupungilla kahdeksikkoa, joten pääsimme helposti myös keskustan toisella laitamalla sijaitsevaan musiikkikauppaan.
• siellä on vaatekauppa nimeltä Pirjo*, jonka omistaja neuvoi meille mistä täältä saa hyvää ruisleipää (Whole Foodsin pakastealtaasta, testattu, oli hyvää mutta kallista tietenkin).
• Pirjon vieressä oli Five guysin kehuttu ja palkittu hampurilaisbaari, jonka hampurilaiset olivat oikeasti tosi hyviä, ja ranskalaisetkin maistuivat perunoilta! Tilasin kasvishampurilaisen, johon olin ensin vähän pettynyt sillä se olikin purilainen ilman mitään pihviä, mutta maku oli herkullinen siitä huolimatta. Laura, jos et kyläreissuunne mennessä ole saanut hyvää hampurilaista, niin käydään siellä testaamassa!
• Tien toisella puolella oli kamalan pitkä jono Georgetown Cupcakes -myymälään, jota ensin ihmettelimme (vasta-avattu? joku megahyvä tarjous? oikeasti ihan taivaallisia?) mutta lankesimme mekin lopulta pitkän jonon kiusaukseen ja ostimme kuusi ihan hyvää mutta melko ällömakeaa muffinia sieltä. Koska muffinejahan ne on, cupcaket.
• Muffinikaupan vieressä oli Applen kauppa, jonne menimme kysymään amerikkaiseen pistorasiaan sopivaa päätä tietokoneen laturiin. Tarjolla oli ensivaikutelman mukaan vaan 39 dollaria maksava koko maailman kaikkiin reikiin sopivien mötiköiden setti, jota emme aikoneet ostaa. Myyjä selvitti asiaa, ja lopulta palasi luoksemme. Mulle tuli hetkeksi tunne että hän olisi heittämässä meitä ulos, "kävelkäähän mun kanssa nyt tuonnepäin" ja viittoi ulko-ovelle...ja antoikin meille sitten vaivihkaa ilmaiseksi sellaisen mötikän. Hyvää palvelua!

Lonely planet ja monet lehdet kehuvat Bethesdaa, mutta ei ehkä ihan niin paljon kuin MikkoMikko. Sinne mennään siis vielä uudestaan.

Hetsku, joka löysi Bethesdasta myös Barnes&Noblen ison kaupan. Se on vaarallinen.

* Pirjo ei ollut yhtään whacked.