Tänään se iski ekan kerran, oikein isosti ja tuntuvasti: Moskova-ikävä. Ei oikeastaan sitä pienempää asuntoa, moottoriteitä jotka menivät talomme ohi, sitä pölyistä työmatkaa tai metsäpalojen hajua tai kesän sjuperhellettä.
Mutta kaikkia niitä siellä asuvia ihmisiä ja sieltä jo lähteneitäkin, jotka mielessäni linkittyvät Moskovaan.
Ja sushia, ja niitä viikkoja, kun tehtiin niiden ihmisten kanssa "kuinka monta kertaa viikossa voi syödä sushia" -ennätyksiä ja tulokseksi saatiin että noin 5-6, ja selitykseksi että "syöhän japanilaisetkin japanilaista joka päivä".
Ja sitten sitä kaikkea hulluutta, joka joskus nauratti ihan heti siinä tilanteessakin, toisinaan vasta jälkeenpäin.
Oi Moskova! (Mikko Kuustosen Moskova-biisin sävelellä)
(Täällä kumminkin) Hetsku, Washington
1 kommentti:
Sitä hauskaa heinäkuista helleviikkoa muistelee täällä toinenkin, joka harmittelee ettei tullut koskaan aikaisemmin kylään Hetskulle ja Mikolle Moskovaan. Ku nyt ei voi enää mennä. Ja tietty siis muistossa ne itse tehdyt sushit:).
Halit!
Elina
Lähetä kommentti