Lomailu on ihanaa. Ajatus lomasta auttaa jaksamaan ne viimeiset työpäivät, kun tuntuu ettei yhtään pidempään olis jaksanutkaan. Lomalla matkustetaan ja nähdään uusia ja vanhoja kavereita, nukutaan pitkään eikä tehdä eikä toivottavasti edes ajatella töitä. Loma, loma, loma, kuka jaksaisi ilman sitä?
No ainakin Amerikassa joutuvat tulemaan toimeen paljon vähemmällä, viikko-pari vuodessa riittänee. Onneksi mulla kumminkin on suomalaiset työehdot.
Ja onneksi alan nyt sunnuntai-iltana vihdoin olla toipunut lomasta. Luulin että paluu töihin olisi rankkaa ja siksi lopetinkin loman keskellä viikkoa, ettei töitä tarttis tehdä kuin pari päivää ja sitten saisi taas levätä. Mutta jotenkin loma sekoitti rytmin niin täydellisesti ettei sen jälkeen oikein mikään tunnu menevän putkeen. Olen nukkunut 12-tuntisia öitä ja parituntisia päiväunia enkä ole saanut mitään aikaan, ja tietenkin tuskastunut siihen. Töissä tein vain niitä listoja niistä asioista mitä pitäisi tehdä enkä tee niitä, ainakaan oikein. Ei salillekaan oikein jaksaisi lähteä. Pyykkivuori kasvaa ja käydäänkö jossain ulkona syömässä?
Tänään kumminkin alkuillasta, heti päiväunien jälkeen, teimme puutarhahommia pari tuntia pihalla ja sen päälle lasangen ja Amerikan mummon omenapain. Tuntuu että olisi taas rytmissä.
Ja huomenna menen ihan mielelläni töihin.
Hetsku, joka viettää tänään ihan omaa kiitospäivää, sillä puutarhatöiden päätteeksi saimme sadonkorjuulasangen tomaattikastikkeeseen oman maan yrttejä. Kiitos lomasta ja kiitos arjesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti