Onnela parvekkeellamme. Kuva: MikkoMikko
Mutta mikäpä siinä kun se on ihan hauskaa puuhaa, ainakin välillä. Kuusitoistavuotiaana olisi ollut mieluisampaa istua Osuuspankin edessä kukkaruukun reunalla ilman pipoa vaikka pakkasta olisi ollut saman verran kuin ikää.
Vanhuus tekee järkeväksi.
Nyt hyvin mieluisaa puuhaa (jopa mieluisampaa kuin pyykki ja Päätalo) on istua "Onnelaksi" nimittämässäni vihreässä pyöreässä rottinkituolissa parvekkeella ja lukea Austerin New York -trilogiaa. Täällä kun sää ja myrkyn suosiollisella avustuksella sääsketkin sen sallii.
Hetsku ja vanhuus, mikä ihana tekosyy.

1 kommentti:
kaukaa katsottunua tuosta tulee mieleen riippumatto - tässä tapauksessa jättisuuri amerikkalinen porvari riippumatto ;)
Varmasti mukava köllötellä...
Lähetä kommentti