Toinen saa rään, yskän, tukkoisen nenän, kipeän kurkun ja käheän äänen. Kaikki tunnistavat heti nähdessään tai jutellessaan että tuo on kipee, ja luulevat vielä että se on kipeempi kuin mitä tuntee olevansa. Se itse on mielestään yhden työpäivän levättyään ihan virkeä, noin 90 prosenttisessa kunnossa. Mutta räkäinen, sitä se on.
Se toinen aloittaa taudin tunnustelun päivää paria aiemmin, mutta ei kumminkaa saa räkää ja tukkoa itseensä. Pari päivää se tunnustelee että tuleeko tässä kipeeksi vai ei, ja kun ei siltä vaikuta, se menee saunailtaan ja töihin tietysti joka päivä. Loppuviikosta alkaa tuntua ettei henki kulje kunnolla, muutenkin on vaisu olo.
Sunnuntaina ne lähtee yhdessä testaamaan yhdysvaltalaisia terveydenhuoltopalveluita, joskaan palveluketjussa juuri kukaan ei ole ihan alkuperäisiä valtalaisia: potilas Suomesta, hoitava lääkäri nimen perusteella Thaimaasta, röntgenlääkäri ehkä Karibialta, apteekkari mahdollisesti Intiasta. Lopputuloksena ketju saa aikaan diagnoosin (keuhkoputkentulehdus) ja yli 200 dollaria maksavat lääkkeet. Hinnasta viis, kunhan se toinen saadaan kuntoon.
Se sama toinen nimittäin sai tänään myös VAKITUISEN työsopimuksen, joten sen pitää olla jatkossakin työkunnossa.
Hetsku, joka huutaa kolminkertaisen eläköön!-huudon vakituisille työpaikoille, olkoon ne toisinaan kuinka raskaita hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti