Olin iltavirkku. Opiskeluaikoina tulosta syntyi parhaiten noin iltayhdeksästä puoleenyöhön tai vähän myöhempäänkin. Olen aina kovasti halunnut olla aamuvirkku, kävellä kaupungilla aamuisin ja käydä aamupalalla kahviloissa, mutta harvempi kai on molempia, ainakaan luonnostaan.
Näin siis ennen. Nykyään olen väsynyt sekä aamuisin että iltaisin, mutta unen määrää voi kontrolloida lähinnä nukkumaanmenoaikaa säätemällä. Herätys on kuitenkin lähes aina kello kuusi. Ja sitten niinä aamuina, kun herätys ei ole kello kuusi Amalian toimesta, heräämme viimeistään klo 6.11 odottamaan sitä, että Amppulainen heräisi.
Olen siis nykyään keinotekoisesti aamuvirkku. Eilen sammahdin kirjan kanssa sänkyyn noin klo 20.13. Havahduin kun MikkoMikko (mua pahempi iltavirkku aiemmin!) kömpi nukkumaan kymmenen maissa. Tänään kuitenkin poikkeuksellisesti heräsimme Amalian jutteluihin vasta klo 6.46. Pitäähän sitä viikonloppuna köllötellä pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti