Vauvakirjan kooste

Meillä on hieno albumi, johon voi kirjoittaa muistiin tärkeitä hetkiä ja päivämääriä Ampun ekalta vuodelta. Usein kai ensimmäisen lapsen kohdalla kirjaa täytetään aktiivisesti, toisen lapsen kohdalla kirjassa on mainintoja vähempi, kolmannella ehkei ole koko kirjaa.

No, meillä on kirja ja siellä muutama maininta. Mulla oli myös loistoajatus tehdä MikkoMikolle ekaksi isänpäiväksi valokuvakirja lahjaksi, "Ampun ensimmäiset kuusi kuukautta". Ja siitä sitten haasteeksi MikkoMikolle tehdä keväällä äitienpäiväksi kirja Ampun toisesta vuoden puolikkaasta. Noh, voi arvata miten siinä kävi.

Jotta kaikki asiat eivät kuitenkaan unohtuisi, yritän kirjoittaa tähän koosteen.

Amppu oli syntyessään 53,5 senttimetirä pitkä ja painoi 3 675 grammaa. Hän syntyi sunnuntaina aamukymmeneltä, sairaalaan menimme puolenyön aikoihin. Synnytys meni hyvin, vaikka pihtejä apuna tarvittiinkin.

Olimme sairaalassa kaksi yötä eli kotiuduimme tiistaina. Meidät haki sairaalasta kollegani, ystävämme Oskari. Emme ottaneet kotiin saapumisesta ainuttakaan valokuvaa. Ensimmäisenä kotipäivänä Oskari katsoi Amalian kanssa yhden jakson tv-sarjasta Walking dead, samalla kun minä ja MikkoMikko otimme vajaan tunnin torkut.

Ensimmäisinä öinä Amppua piti herätellä syömään kolmen tunnin välein (koska lääkäri käski). Ei tuntunut luontevalta kun Amppu kerran nukkui hyvin. Amppua heräteltiin muun muassa vaippaa vaihtamalla. Heräsimme ensimmäisinä öinä koko konkkaronkka, kello soi, Amppua heräteltiin, ihmeteltiin että saako se nyt maitoa syödäkseen, minä istuin, MikkoMikko tarkkaili. Kun paino oli saavuttanut uudestaan syntymäpainonsa (ja yhdessä vuorokaudessa kolminkertainen määrä tavoitteeseen), lääkäri sanoi ettei enää tarvitse herätellä syömään. Kun MikkoMikon piti jatkaa töiden tekoa, nukkui hän korvatulpat korvissa ja me Ampun kanssa heräilimme Ampun nälän tahtiin. Viikkojen kuluessa en enää vaihtanut vaippaa öisin, sitten en enää noussut istumaan, jossain vaiheessa en enää edes kunnolla herännyt kun Amppu söi.

Siitä ei ole tarkkaa muistikuvaa milloin olimme molemmat sitä mieltä, että Amppu oikeasti hymyili. MikkoMikko oli aiemmin jo sitä mieltä että "nyt tuli oikea hymy", minä olin pidempään epäileväinen. Heinäkuulta Ampusta on video, jossa hän on mahallaan, käsien varassa, pitää päätä pystyssä pitkään (ja on söpö kuin mikä!). Sannan päivänä (elokuun 11.) Amppu kääntyi selältä vatsalleen. Vatsalta selälleen hän kääntyi kuuskuukautistarkastuksen jälkeen (25.10.) kun lääkäri vihjasi että pitäisi mennä fysioterapiaan. Niihin aikoihin hän kuitenkin jo istui terhakkaana. Hän ei vieläkään (10 kuukauden iässä) ryömi tai konttaa (tai kävele...), ja lääkäri on taas sitä mieltä että fysioterapiaan. Nyt liikkeelle lähtöön on jo enempi yritystä kuin kuukausi sitten lääkärikäynnillä, itseään vetämällä hän on liikkuu vähän, pyörii eri suuntiin istuessaan, yrittää vähän nousta tukea vasten.

Amppu on täysimetetty 20 viikkoon asti (sitä ennen ei siis tippaakaan muuta). Lääkäri oli kertomustemme jälkeen samaa mieltä kuin me, että Amppu saattaisi olla valmis jo kiinteisiin. Ajattelin silloin että kun Amppu on jo niin isokin, että se tarvitsee jo mahaansa muutakin täytettä, vaikka oikeammin ajateltuna kai olisi voitu todeta että Amppu kasvaa hyvin pelkällä äidinmaidollakin. Perunavelliä Ampulle ekaksi annettiin, muutamana päivänä. Hyvin maistui, mutta sitten tuli vieraita ja menoa ja melskettä ja säännöllinen kiinteiden syöminen jäi (teimme varmaan kauhean rikkeen), paluu säännölliseen kiinteään ruokailuun tapahtui vasta lähempänä kuuden kuukauden ikää. Välillä ruoka maistuu paremmin, välillä huonommin - niin kai meillä kaikilla. Ensimmäisiä suosikkeja olivat (kaupan) bataatti- ja banaanisoseet. Nykyään suosikkeja ovat isän kalakeitto ja äitin tekemä kasvismoussaka tai kasvissosekeitto. Hernekeitto uppoaa joskus kohtalaisesti, joskus ei ollenkaan. Itsetehty tomaattikastike ja pasta eivät todellakaan ole herkkua.

Unikoulun Amppu kävi vuodenvaihteessa, siitähän blogissa on raportoitukin. Sen jälkeen Amppu on nukkunut hyvin yönsä. Nyt viime viikkoina on ollut rauhattomampia öitä, mutta niihin taitaa olla hyvä syykin. Eka alahammas puhkesi ikenestä läpi superbowl-sunnuntaina eli 2. helmikuuta. Pian toinenkin alahammas tuli, ja pari päivää sitten huomasimme toisen ylähampaankin puhjenneen. Nyt on toinen ylähammaskin jo ihan siinä rajoilla. (Hammaslääkärit puhuvat hampaista tarkemmilla termeillä, mutta tämä riittänee tässä yhteydessä.)

Amppua on jo melko pienestä vauvasta sanottu hyvin tarkkaavaiseksi. "She's so alert!", huomauttivat ohikulkijatkin. Amppu seurustelee mielellään, katsoo kasvoja, juttelee paljon. Ei liiku, mikä on vanhempille tietysti helpompaa. Hän on yleisesti hyväntuulinen, rauhallinen, viihtyy hyvin yksinäänkin. Ei ole vierastanut kuin kerran-kaksi. Hän hymyilee yleensä leveästi vieraillekin ihmisille, erityisesti afroamerikkalaisille taksikuskeille tai kuriirifirmojen työntekijöille.

Amppu on ainakin yhdeksänkuukautiseksi asti ollut reilusti pidempi kuin amerikkalaiset ikätoverinsa, (9kk:n iässä 79cm ja 9,24kg). Koko, pitkät hiukset ja tarkkaavainen ja tiedostava olemus hämäävät luulemaan Amppua noin puoli vuotta vanhemmaksi.

Amalia on tietysti rakas lapsi, joten hänellä on kolmen etunimen lisäksi monta lempinimeä. Ennen syntymäänsä hän oli Pum Pum, syntymän jälkeen Amppu, Amputti, Amppulainen, Amppulii-Amppulaa, Pumputti, Pumppu, Pumpuli.

Mitä vielä vauvakirjassa kerrotaan? Kertokaahan. Voisin tehdä tiivistelmään vielä toisenkin osan.