Olen ollut töissä viisi päivää. Olen mennyt työpaikalle niin aikaisin kuin mahdollista (liukuma alkaa klo 7.30) jotta pääsisin lähtemään ajoissa kotiin. En ole päässyt lähtemään kolmelta niin kuin suunnittelin, mutta viittä pidempään en ole ollut töissä. Amalia ja MikkoMikko ovat totutelleet yhteisiin arkipäiviin kotona. Amppu ei ole ääneen (tai äänettäkään) erityisemmin huomauttanut vaihdoksesta. MikkoMikko on saanut töitä tehtyä ihan mukavasti ainakin tällä ekalla viikolla. Kaikki siis hyvin! Tosin nyt kun teemme molemmat arkipäivät töitä, täytyy kaupassa käyminen, ruuanlaitto, pyykinpesu ja siivous keskittää viikonlopulle
Tässä muutamia huomioita siitä, miten töissä käyminen työpaikalla eroaa kotitöistä lapsen kanssa:
- Kotona ei tarvitse välittää vaatteiden kunnosta. Talomme on sen verran kylmä, että vaatteita on pakko pitää päällä kotonakin.
- Kotona ei tarvitse muistaa järjetöntä määrää salasanoja ja pin-koodeja.
- Työpaikalla ei tarvitse poimia lounaalla kollegoiden heittelemiä tavaroita lattialta taukoamatta.
- Työpaikalla kukaan ei ole aidosti innostunut ihan kaikista uusista tavaroista, joita käteen annetaan. Uudenlaiset korkit tai kiinnostavat paperipalaset viskataan surutta roskiin. Joskus tuntuu, että jotkut työpaikalla eivät ole kiinnostuneita mistään.
- Työpaikalla saa istua tietokoneen ääressä hyvällä omalla tunnolla, eikä (juuri) kukaan tule kiskomaan hiiren johdosta tai yritä väkisin hivuuttaa sormiaan näppikselle.
- Kotona ei tarvitse istua palaverissa, tai vaikka pöydän ääressä pitkään istuttaisiinkin, ainakaan siitä ei tarvitse tehdä muistiinpanoja.
- Työpaikalla ei tarvitse huolehtia muiden vessakäynneistä. Jos joku istuu hiljaa ja ähisee, hän on todennäkäisesti kipeänä tai ärsyyntynyt tehtävästään, johon on keskittynyt. Hänelle ei tarvitse tuoda pottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti