Joku ilta (kuka tässä nyt niin tarkkaan muistaisi) Amppua piti nukuttaa pidempään. Ehkä eroahdistus yhdistettynä hampaiden tuloon aiheuttanee sen, että illalla itkettää enempi.
Minä sitten nukuttamaan Amppua. Pötköttelimme vierekkäin leveällä sängyllä. Mietin työasioita, joita pitäisi hoitaa vielä illasta, jotta Suomessa asiat liikahtaisi meidän yön aikana. Kunhan Amppu torkahtaa, niin sitten alakertaan sähköpostin ääreen.
Tietenkin herään puoltioista tuntia myöhemmin torkuista pöpperössä, selkä selkää vasten Ampun vierestä. Kello on 21.30, joten paras siirtyä suoraan sänkyyn tekemättä yhtään töitä. Makuuhuoneessa MikkoMikko on tietokoneen äärellä. Kerron vahingosta. Hän toteaa joutuneensa samaan tilanteeseen: heräsi sängystä tietokonen sylissä eikä ollut varma oliko aamu vai ilta.
Kömmin mahdollisimman vähin elein sänkyyn. Unen jatkoa häiritsi vain nauraminen. Kuvittelin mielessäni MikkoMikon havahtuvan sängyssä tietokonen sylissä, vähän syyllisenä, paljon hämmentyneenä. Varmaan tietokoneen naputusta on jatkettu ennen kuin ajatus on oikeasti juossut.
Sellaista se on nyt meidän työtätekevien vanhempien elo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti