Laurakaisa kertoi uutisen, joka piti vielä itse käydä SM-liigan verkkosivuilta lukemassa: Pelicans johtaa SM-liigaa! Pelkään että ilo on lyhytaikainen, joten siitä tänään kaikki ilo irti. Jeah!
Tämä ilo olisi saattanut mennä minulta sivu suun, ellen olisi ääneen ruvennut pohtimaan että mitä joukkuetta Venäjällä kannattaisin. Mikä joukkue on Venäjän liigan Pelicans? Jos joku tietää, tai osaa suositella jollain muulla perusteella kannatettavaa jääkiekkojoukkuetta, niin kertokoon.
Hetsku, SM-liigan parhaan joukkueen kannattaja, ainakin tämän päivän verran
30.9.07
Jotain täytyy tehdä tänään, huomenna on liian myöhä
Joskus syy liikkeelle lähtemiselle tai toisaalta jäämiselle on pieni. Hyttysen puhallus selkään voi laittaa ihmisen liikkeelle, pieni kivi kengässä voi saada jäämään kotiin. Ero jäämisen tai lähtemisen seurauksilla voi olla melkoinen.
Perjantaina päätin lähteä ulos. Ei ollut kiveä kengässä eikä kukaan puhaltanut selkääni, se oli pelkkä päätös, ettei kotiin jäädä vikisemään.
Illallinen ukrainalaisravintolassa oli mukava, vaikka tarjoilija ei ollut ihan tehtäviensä tasalla. Ruokaa saatiin ja se oli hyvää. Illallisen ääressä pohdittiin että jaksaako sinne Tusovkaan muka kukaan lähteä. Ensin keskustelu kääntyi siihen suuntaan, että ei kai, kotiin yömyssylle tai suoraan nukkumaan. Joku pieni sysäys toiseen suuntaan johti lopulta siiheen, että kai me nyt p-kele sinne mennään!
Lopullisesti meidät alas reunalta syöksi valkoinen lada, joka pysähtyi spontaanilla käden heilautuksella kadun varteen. Ensimmäinen porukka kyytiin ja kohti keikkapaikkaa. Muut perään, siis.
Asa ja JätkätJätkät olivat jo päässeet vauhtiin ja meidät kiskaistiin lennosta mukaan. Räp ei ole ehkä minun suosikkiruokalajini, mutta maistuihan se! Päähän jäi koko viikonlopuksi soimaan biisi "jotain täytyy tehdä tänään...huomenna on liian myöhä". Kuin piste sille päätökselle, että liikkeelle pitää lähteä, vaikka vähän väsyttääkin.
Lauantaina lähdin sinne kollegan ex-kollegan vaimon bändin keikalle. Keikkapaikka oli aika kaukana, mutta onneks Marja - se kollega - oli katsonut kulkuohjeet valmiiksi. Se on varmaan joku pikku-pubi, jonka nurkkaan on kasattu lava...
Metrossa bongasimme yhden tytön Melnitsa-liput kädessä. Metroaseman ulkopuolella (noin neljän trollikkapysäkin päässä keikkapaikasta) meiltä kysyttiin että olemme mekin menossa keikalle. Keikkapaikan läheisyydessä käytiin lippukauppaa (meille tosin jäi epäselväksi että myytiinkö vai ostettiinko). Meillä oli nimet vieraslistalla, joten sisään sentään päästiin. Noin kaksi kertaa Tavastian kokoinen keikkatila oli tupaten täynnä nuoria tyttöjä ja poikia huutamassa Mel-nit-sa! Mel-nit-sa! Ei mikään aloitteleva pikkubändi!
Keikka oli ihan hyvä, vaikka aika ajoin tunsin itseni ulkopuoliseksi kun en tuntenut biisejä, ymmärtänyt välispiikkejä tai osannut sitä rivitanssia, mitä vieressä seissyt venäläistyttö minulle kärsivällisesti yritti opettaa. Fiilis ja musiikki ovat onneksi kielitaidoista riippumattomia. Sitäpaitsi rumpali oli varsin salskea, ja ilo sekä silmälle että korvalle. Eikös rumpalit aina olekin parhaimman näkösiä?
Sunnuntai kruunasi täydellisen viikonlopun. Nukuin kunnes heräsin, ilman ääniärsykkeitä. Luin hetken Äiti-Venäjän aapista. Lähdin Laurakaisan ja Marjan kanssa kävelylle kesäisen lämpimään Moskovaan. Kävelimme joenrantaa pitkin aina Varpusvuorien metropysäkille asti, ja Luzhnikin stadionin ohi kohti Laurakaisan lähi-Mu-Mu:ta. Ja maha täyteen hyvää ruokaa. Mu-Mu, nam-nam!
Puistossa minulle myyty paha kahvi oli päivän ainoa kupru, ja aika pieni kupru koko viikonlopun hyvässä tuulessa. Varsinkin kun Mu-Mu:n espresso (jota pappani kutsuu myrkkymaljaksi) oli herkullista.
Huomenna jatketaankin sitten taas ikkunaremontin parissa.
Hetsku, joka aikoo ottaa rentouttavaa vesijuoksua ja saunaa ennakoivasti lääkkeeksi huomisen varalle.
Ps. Ne Laurakaisan vieraat joille jäin tällä kertaa velkaa: ensi kerralla käydessänne maksan velat samoilla artikkeleilla takaisin. Kiitos lainasta, myös siitä joka tulikin Laurakaisan avulla takaisin maksettua!
Perjantaina päätin lähteä ulos. Ei ollut kiveä kengässä eikä kukaan puhaltanut selkääni, se oli pelkkä päätös, ettei kotiin jäädä vikisemään.
Illallinen ukrainalaisravintolassa oli mukava, vaikka tarjoilija ei ollut ihan tehtäviensä tasalla. Ruokaa saatiin ja se oli hyvää. Illallisen ääressä pohdittiin että jaksaako sinne Tusovkaan muka kukaan lähteä. Ensin keskustelu kääntyi siihen suuntaan, että ei kai, kotiin yömyssylle tai suoraan nukkumaan. Joku pieni sysäys toiseen suuntaan johti lopulta siiheen, että kai me nyt p-kele sinne mennään!
Lopullisesti meidät alas reunalta syöksi valkoinen lada, joka pysähtyi spontaanilla käden heilautuksella kadun varteen. Ensimmäinen porukka kyytiin ja kohti keikkapaikkaa. Muut perään, siis.
Asa ja JätkätJätkät olivat jo päässeet vauhtiin ja meidät kiskaistiin lennosta mukaan. Räp ei ole ehkä minun suosikkiruokalajini, mutta maistuihan se! Päähän jäi koko viikonlopuksi soimaan biisi "jotain täytyy tehdä tänään...huomenna on liian myöhä". Kuin piste sille päätökselle, että liikkeelle pitää lähteä, vaikka vähän väsyttääkin.
Lauantaina lähdin sinne kollegan ex-kollegan vaimon bändin keikalle. Keikkapaikka oli aika kaukana, mutta onneks Marja - se kollega - oli katsonut kulkuohjeet valmiiksi. Se on varmaan joku pikku-pubi, jonka nurkkaan on kasattu lava...
Metrossa bongasimme yhden tytön Melnitsa-liput kädessä. Metroaseman ulkopuolella (noin neljän trollikkapysäkin päässä keikkapaikasta) meiltä kysyttiin että olemme mekin menossa keikalle. Keikkapaikan läheisyydessä käytiin lippukauppaa (meille tosin jäi epäselväksi että myytiinkö vai ostettiinko). Meillä oli nimet vieraslistalla, joten sisään sentään päästiin. Noin kaksi kertaa Tavastian kokoinen keikkatila oli tupaten täynnä nuoria tyttöjä ja poikia huutamassa Mel-nit-sa! Mel-nit-sa! Ei mikään aloitteleva pikkubändi!
Keikka oli ihan hyvä, vaikka aika ajoin tunsin itseni ulkopuoliseksi kun en tuntenut biisejä, ymmärtänyt välispiikkejä tai osannut sitä rivitanssia, mitä vieressä seissyt venäläistyttö minulle kärsivällisesti yritti opettaa. Fiilis ja musiikki ovat onneksi kielitaidoista riippumattomia. Sitäpaitsi rumpali oli varsin salskea, ja ilo sekä silmälle että korvalle. Eikös rumpalit aina olekin parhaimman näkösiä?
Sunnuntai kruunasi täydellisen viikonlopun. Nukuin kunnes heräsin, ilman ääniärsykkeitä. Luin hetken Äiti-Venäjän aapista. Lähdin Laurakaisan ja Marjan kanssa kävelylle kesäisen lämpimään Moskovaan. Kävelimme joenrantaa pitkin aina Varpusvuorien metropysäkille asti, ja Luzhnikin stadionin ohi kohti Laurakaisan lähi-Mu-Mu:ta. Ja maha täyteen hyvää ruokaa. Mu-Mu, nam-nam!
Puistossa minulle myyty paha kahvi oli päivän ainoa kupru, ja aika pieni kupru koko viikonlopun hyvässä tuulessa. Varsinkin kun Mu-Mu:n espresso (jota pappani kutsuu myrkkymaljaksi) oli herkullista.
Huomenna jatketaankin sitten taas ikkunaremontin parissa.
Hetsku, joka aikoo ottaa rentouttavaa vesijuoksua ja saunaa ennakoivasti lääkkeeksi huomisen varalle.
Ps. Ne Laurakaisan vieraat joille jäin tällä kertaa velkaa: ensi kerralla käydessänne maksan velat samoilla artikkeleilla takaisin. Kiitos lainasta, myös siitä joka tulikin Laurakaisan avulla takaisin maksettua!
28.9.07
Elämää, elämää, elämää, elämää on tämäkin!
Haluan kovasti muutakin elämää kuin töitä tai ikkunaremonttia. Nyt kaikki tarjottu ohjelma tuntuu tapahtuvan väärään aikaan tai liian kaukana. Maanantaina olisi islantilainen konsertti, mutta mulla on samaan aikaan tietysti venäjän tunnit. Laurakaisan mielestä ei haittaa vaikka en pääse konserttiin, "jos on kerta muuta elämää". En halua että elämä on töitä, ikkunaremonttia ja venäjän opiskelua. Mutta monesti en tiedä mitä mä tahtoisin.
Tälle päivälle on tarjottu illallista ravintolassa ja Tusovka ry:n järjestämiä Suomi-Venäjä-rokkikekkereitä. Aloin jo epäillä etten jaksa, olenhan tällä viikolla ollut kolmena päivänä puolet päivästä töissä. Kaduttaa jos en lähde, ja vingun myöhemmin muille, kun ei tapahdu mitään.
Huomiseksikin on ehdotettu [kollegan ex-kollegan vaimon bändin] keikalle menemistä. Lisäksi luvassa on illallinen, johon kuuluu toisen kollegan pojan eskorttaus. Ilmoille heitettiin myös idea torivisiitistä aamupäivällä.
Sunnuntaina kolmannen kollegan kuoro järjestää datsha-retken, jonne voisin lähteä mukaan, ja sinne pitäisi tehdä jotain oman maan ruokaa nyyttärievääksi.
En voi siis sanoa etteikö tekemistä olisi tarjottu. Enkä sano myöskään etteikö sitä olisi kaivattu. En vaan tiedä jaksanko mitään. Miksi Moskova vie ihmiseltä voimat? Vaikka töissä on kivaa eikä liian stressaavaa, eikä kotona ole mitään ikkunaremonttia kummallisempaa härdelliä, kaadun kuin 16 tuntia metsätöitä tehneenä klo 22 sänkyyn. Miksi?
Hetsku, joka jaksaa vain haluta, mutta ei jaksa sitä mitä haluaa
Tälle päivälle on tarjottu illallista ravintolassa ja Tusovka ry:n järjestämiä Suomi-Venäjä-rokkikekkereitä. Aloin jo epäillä etten jaksa, olenhan tällä viikolla ollut kolmena päivänä puolet päivästä töissä. Kaduttaa jos en lähde, ja vingun myöhemmin muille, kun ei tapahdu mitään.
Huomiseksikin on ehdotettu [kollegan ex-kollegan vaimon bändin] keikalle menemistä. Lisäksi luvassa on illallinen, johon kuuluu toisen kollegan pojan eskorttaus. Ilmoille heitettiin myös idea torivisiitistä aamupäivällä.
Sunnuntaina kolmannen kollegan kuoro järjestää datsha-retken, jonne voisin lähteä mukaan, ja sinne pitäisi tehdä jotain oman maan ruokaa nyyttärievääksi.
En voi siis sanoa etteikö tekemistä olisi tarjottu. Enkä sano myöskään etteikö sitä olisi kaivattu. En vaan tiedä jaksanko mitään. Miksi Moskova vie ihmiseltä voimat? Vaikka töissä on kivaa eikä liian stressaavaa, eikä kotona ole mitään ikkunaremonttia kummallisempaa härdelliä, kaadun kuin 16 tuntia metsätöitä tehneenä klo 22 sänkyyn. Miksi?
Hetsku, joka jaksaa vain haluta, mutta ei jaksa sitä mitä haluaa
27.9.07
Kyllä Wiio tietää!
Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta, tietää Osmo A. Wiio. Ja ihan varmana epäonnistuu jos molemmat viestijät eivät puhu samaa kieltä hyvin, täydentää Hetsku.
Olin eilen raivona remonttimiehille. Kehittelin vitsiä "Kuinka monta ikkunaremonttimiestä tarvitaan vaihtamaan lamppu". En keksinyt vain yhtä hyvää vastausta. Joko ei yhtään, sillä ikkunaremonttimiehet eivät kuitenkaan tule vaihtamaan sitä. Tai viisi, joista ensimmäinen on asiakas, toinen on asiakkaan venäjänkielinen kollega jolle asiakas soittaa, kun työmiehiä ei näy. Kollega soittaa talon isännöitsijälle, joka vastaa koko projektista. Isännöitsijä soittaa remonttifirman dirikalle, joka soittaa työmiehelle. Lopulta tähän soittoketjuun kyllästynyt asiakas vaihtaa itse lampun.
Tänään remonttimiehistä suosikkini, Anton, saapui remonttinaisen kanssa muutamaa minuuttia vaille yhdeksän - etuajassa! Anton ihmetteli, mitä eilen oikein tapahtui. Olivat kuulemma yhdeksältä käyneet oven takana, mutta ovea ei avattu, sillä olin Antonille edellisellä viikolla sanonut että olen kotona vasta kello 10.
Anton oli dirikalle sanonut ettei asuntoon päästä kuin vasta kymmeneltä, mutta dirikka oli käskenyt työmiehet paikalle jo yhdeksältä, ja sitten toiseen projektiin kun asiakas ei suvainnutkaan olla ovea avaamassa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi kai pitänyt pyytää venäjänkielistä kollegaa soittamaan isännöitsijälle ja dirikalle remonttiaikataulusta. Tietämättäni oioin soittoketjussa, ja senhän kaikki tietää, että oikominen voi olla itse asiassa kiertämistä, jos ei tiedä mitä tekee.
No, tänään kuitenkin ikkunaremonttiprojekti eteni niin kuin sen kuvittelinkin etenevän. Anton kysyi moneen asti voivat olla. Lupasin, että yhteen, ja huomenna samoin. Maanantaina vaikka koko päivän, jotta remontti saadaan valmiiksi. Sitten projektin paree ollakin jo valmis!
Seuraavat vieraat saapuvat jo ensi viikon perjantaina, enkä halua heitä majoittaa suojamuovin alle nukkumaan.
Hetsku, jonka mielestä työmiehet on cool, mutta se ärsyttävä dirikka vois painua hittoon!
Olin eilen raivona remonttimiehille. Kehittelin vitsiä "Kuinka monta ikkunaremonttimiestä tarvitaan vaihtamaan lamppu". En keksinyt vain yhtä hyvää vastausta. Joko ei yhtään, sillä ikkunaremonttimiehet eivät kuitenkaan tule vaihtamaan sitä. Tai viisi, joista ensimmäinen on asiakas, toinen on asiakkaan venäjänkielinen kollega jolle asiakas soittaa, kun työmiehiä ei näy. Kollega soittaa talon isännöitsijälle, joka vastaa koko projektista. Isännöitsijä soittaa remonttifirman dirikalle, joka soittaa työmiehelle. Lopulta tähän soittoketjuun kyllästynyt asiakas vaihtaa itse lampun.
Tänään remonttimiehistä suosikkini, Anton, saapui remonttinaisen kanssa muutamaa minuuttia vaille yhdeksän - etuajassa! Anton ihmetteli, mitä eilen oikein tapahtui. Olivat kuulemma yhdeksältä käyneet oven takana, mutta ovea ei avattu, sillä olin Antonille edellisellä viikolla sanonut että olen kotona vasta kello 10.
Anton oli dirikalle sanonut ettei asuntoon päästä kuin vasta kymmeneltä, mutta dirikka oli käskenyt työmiehet paikalle jo yhdeksältä, ja sitten toiseen projektiin kun asiakas ei suvainnutkaan olla ovea avaamassa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi kai pitänyt pyytää venäjänkielistä kollegaa soittamaan isännöitsijälle ja dirikalle remonttiaikataulusta. Tietämättäni oioin soittoketjussa, ja senhän kaikki tietää, että oikominen voi olla itse asiassa kiertämistä, jos ei tiedä mitä tekee.
No, tänään kuitenkin ikkunaremonttiprojekti eteni niin kuin sen kuvittelinkin etenevän. Anton kysyi moneen asti voivat olla. Lupasin, että yhteen, ja huomenna samoin. Maanantaina vaikka koko päivän, jotta remontti saadaan valmiiksi. Sitten projektin paree ollakin jo valmis!
Seuraavat vieraat saapuvat jo ensi viikon perjantaina, enkä halua heitä majoittaa suojamuovin alle nukkumaan.
Hetsku, jonka mielestä työmiehet on cool, mutta se ärsyttävä dirikka vois painua hittoon!
26.9.07
Back in the USsr..eiku Moscow and ikkunaremontti
Palasin aamulla Moskovaan. Onneksi kollega matkusti samalla junalla, ja pääsin häntä vastaantulleen auton kyydissä töihin. Kassien kanssa metron aamuruuhkassa olisi voinut hermo mennä.
Hermo meni vasta kotona. Olin jo ennakkoon ärtynyt, kun tiesin että ikkunaremonttimiehet tulevat kello 10 jatkamaan hommia, ja olen taas tyhjän panttina kotona. Olinkin ihan tosityhjän panttina pari tuntia, sillä ikkunaremonttimiehet eivät tulleetkaan. Kello 11 aloin soittelemaan heidän peräänsä, ja kello 11.15 ilmoitettiin että puolen tunnin päästä tulevat. Kello 12.15 päätin että enää en odota, vaikka se tarkoittaakin että odottelu siirtyy jollekin toiselle päivälle.
Murrrr.
Hetsku, jonka mielestä sovituista ajoista pidetään kiinni!
Hermo meni vasta kotona. Olin jo ennakkoon ärtynyt, kun tiesin että ikkunaremonttimiehet tulevat kello 10 jatkamaan hommia, ja olen taas tyhjän panttina kotona. Olinkin ihan tosityhjän panttina pari tuntia, sillä ikkunaremonttimiehet eivät tulleetkaan. Kello 11 aloin soittelemaan heidän peräänsä, ja kello 11.15 ilmoitettiin että puolen tunnin päästä tulevat. Kello 12.15 päätin että enää en odota, vaikka se tarkoittaakin että odottelu siirtyy jollekin toiselle päivälle.
Murrrr.
Hetsku, jonka mielestä sovituista ajoista pidetään kiinni!
25.9.07
Lisää kirjoja ja cd-levyjä!
Ostin eilen seitsemän cd-levyä ja kolme kirjaa. Kumpiakaan ei ole koskaan liikaa. En kuluta rahaa vaatteisiin tai kosmetiikkaan, mutta kirja- ja levykauppaan voi upottaa hyvällä omatunnolla (sic) vaikka kaikki rahansa.
Kirjakaupasta tuli tiedostamatta valittua aika hyvä perehdytyssetti:
- Suomi-Venäjä-sanakirja, jossa 77 000 sanaa. Vanha taskusanakirja on vuodelta 1991, eikä sisällä kovinkaan modernia sanastoa.
- Insightin Moskova-opas. LP on kaikilla, sitä voi tarvittaessa lainata heiltä.
- Outi Parikan Äiti-Venäjän aapinen. Selailin sitä illalla, ja naurahdin ääneen lopussa olevalle listalle "Olet ollut liian kauan Venäjällä kun..." ja sen kohdalle "Tummalla suklaalla kuorrutettuja luumuja voi mielestäsi kutsua konvehdeiksi." En ole selvästikään ollut vielä Moskovassa liian kauan. Ei ne ole konvehteja!
Hetsku, jonka mielestä oikeita konvehteja myydään, saadaan ja syödään jouluisin ihan liikaa.
Kirjakaupasta tuli tiedostamatta valittua aika hyvä perehdytyssetti:
- Suomi-Venäjä-sanakirja, jossa 77 000 sanaa. Vanha taskusanakirja on vuodelta 1991, eikä sisällä kovinkaan modernia sanastoa.
- Insightin Moskova-opas. LP on kaikilla, sitä voi tarvittaessa lainata heiltä.
- Outi Parikan Äiti-Venäjän aapinen. Selailin sitä illalla, ja naurahdin ääneen lopussa olevalle listalle "Olet ollut liian kauan Venäjällä kun..." ja sen kohdalle "Tummalla suklaalla kuorrutettuja luumuja voi mielestäsi kutsua konvehdeiksi." En ole selvästikään ollut vielä Moskovassa liian kauan. Ei ne ole konvehteja!
Hetsku, jonka mielestä oikeita konvehteja myydään, saadaan ja syödään jouluisin ihan liikaa.
24.9.07
Internetissä
Olen tänään käynyt Herrainsalongissa, Sampo-pankissa, Aleksi 13:n kampaamokaupassa, apteekissa, kirjakaupassa, levykaupassa, entisellä työpaikalla ja Nepskussa sekä Sokoksessa heikkotuloksisilla jakkupukuostoksilla. Rahaa meni varmaan 250 euroa kiertoon ja jonkin verran sinne pankkitilillekin.
Tänään olen ollut myös kotona internetissä. Se on kivaa. Siksi lainaankin tähän raportin päätteeksi Jyrki Lehtolaa, joka on Iltalehdessä 11. kesäkuuta 2004 tiivistänyt hyvin sen, miksi en voi enää millään käsittää kuinka ennen elettiin ilman nettiä.
[Samuli] Edelmann on taiteilija, joka katsoo niin kiinteästi sisäänsä, ettei hän enää näe ympärilleen. 'Jokaisessa itsessään piilee vastaus päätä kiertäviin kysymyksiin, jos vain uskaltaa pysähtyä ja katsoa', hän sanoo. Nuo sanat eivät merkitse minulle mitään. Mitään.
Kuka on Algerian valtiovarainministeri? Miten tehdään vorschmack? Miten Petteri Jussilaan [RIP] voisi ottaa yhteyttä? Pysähdyn. Katson. En löydä vastauksia sisältäni. Löydän ne Internetistä.
Hetsku, joka on ainakin tämän kerran Lehtolan kanssa samaa mieltä.
Tänään olen ollut myös kotona internetissä. Se on kivaa. Siksi lainaankin tähän raportin päätteeksi Jyrki Lehtolaa, joka on Iltalehdessä 11. kesäkuuta 2004 tiivistänyt hyvin sen, miksi en voi enää millään käsittää kuinka ennen elettiin ilman nettiä.
[Samuli] Edelmann on taiteilija, joka katsoo niin kiinteästi sisäänsä, ettei hän enää näe ympärilleen. 'Jokaisessa itsessään piilee vastaus päätä kiertäviin kysymyksiin, jos vain uskaltaa pysähtyä ja katsoa', hän sanoo. Nuo sanat eivät merkitse minulle mitään. Mitään.
Kuka on Algerian valtiovarainministeri? Miten tehdään vorschmack? Miten Petteri Jussilaan [RIP] voisi ottaa yhteyttä? Pysähdyn. Katson. En löydä vastauksia sisältäni. Löydän ne Internetistä.
Hetsku, joka on ainakin tämän kerran Lehtolan kanssa samaa mieltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)